Uutiset

Naisten turvallisuus-poliittinen irtiotto

Suomen Atlantti-seura ja Turvallisuusfoorumi järjestivät seminaarin Naton tulevaisuudesta. Sellaisen vakiokaavaan kuuluu poliitikkopaneeli, johon maanitelluilla kansanedustajilla ei tavallisesti ole juuri mitään sanottavaa. Mutta nyt olikin monin tavoin toisenlainen paneeli.

Tämä oli ensimmäinen havaitsemani turvallisuuspoliittinen paneeli, jonka kaikki osanottajat olivat naisia. Alan termit olivat keskustelussa kohdallaan ja asioiden kytkökset selvästi tiedossa. Puheenvuoroissa ei ollut jälkeäkään tavanomaisesta tunnelmoivasta hempeilystä. Ja harvoinpa kuullaan suomalaisten kansanedustajien puhuvan niin vaivattomasti niin sujuvaa ja ilmeikästä englantia.

Kun puhutaan todellisista ilmiöistä niiden oikeilla nimillä ja käytetään normaalilogiikkaa, tuloksena on lausumia, joita monikaan poliitikko ei suin surmin sanoisi julkisuudessa.

Nytkin moni Nato-jäsenyyttä vastustanut tai epäröinyt esitti perusteet, jotka jo vähänkin muuttuneissa oloissa johtavat Nato-jäsenyyteen. Tällainen faktojen ja päättelyn varassa eteneminen on älyllisyyttä parhaimmillaan, mutta poliittisesti vaarallista.

Poliitikko on kummallinen otus. Hän joutuu varomaan lausuntojensa julkisuuteen tuloa juuri silloin kun on parhaimmillaan.

Siksi keskustelu käytiin Chatham-säännön pohjalta: puheenvuorot eivät ole julkisia ellei sanamuodoista sovita puhujan itsensä kanssa. Kun ei ole aikaa hioa tekstiä seitsemän kiireisen poliitikon kanssa, tässä on keskustelun liikkeelle potkaisemia ajatuksia, eikä sitä mitä kukakin panelisti sanoi.

Naisten turvallisuuspaneelissa oli puhetta siitä, että turvallisuusajattelussa pelkkä suomalainen näkökulma ei riitä, tarvitaan eurooppalaista näköalaa. Myöskään pelkkä sopeutuminen ei enää riitä, pitää uskaltaa ja olla aloitteellinen.

Kaikkihan kannattavat monenkeskisyyttä, mutta yleiseen käyttöön hyväksyttyjen mallilauseiden mukaan jotkut yhteisöt ovat monenkeskisempiä kuin muut ja jotkut monenkeskiset ovat väärällä tavalla monenkeskisiä. Siksi Natosta puhumiseen halutaan käyttää kokonaan toisenlaista käsitteistöä ja logiikkaa kuin kaikista muista turvallisuusilmiöistä puhumiseen.

Liittoutumattomuudella tarkoitetaan nykyisin oikeastaan vain Naton ulkopuolella pysyttäytymistä. Valikoivaan monenkeskisyyteen perustuva liittoutumattomuus haluaa tietoisesti ja seurauksista välittämättä olla ottamatta vastaan niitä vaikeuksia jotka on kuitenkin joskus kohdattava.

Paneelissa selväksi vähemmistöksi jääneet Nato-henkiset naiset puhuivat siitä, miten Suomi on nyt haavoittuvampi kuin koskaan. Linja on entinen, mutta tilanne on uusi. Jos Suomi haluaa maksimoida vaikutuksensa, ei ole perusteltua jäädä pois mitään joukosta, joka käsittelee meille tärkeitä asioita.

Suomen perinteinen puolustus ulkoista hyökkäystä vastaan ei monen panelistien mielestä ole itsenäinen. Koska Suomi on tehnyt yksinäisyydestä hyveen, sen puolustus ei ole myöskään uskottava. Mutta onneksi ne perinteiset uhat, joita vastaan aluepuolustus on olemassa, eivät ole juuri tällä hetkellä todellisia. Suomen nykyinen turvallisuus perustuu tähän sattumaan eikä puolustukseen.

Vanhojen ennakkoluulojen perusteella voisi kuvitella, että varsinkin naisryhmässä olisi edes muutama, jotka vastaustavat kaikkea aseelliseen toiminaan varautumista kaikissa tilanteissa.

Tälle joukolle oli itsestään selvää, että kriisinhallinta on hyvä asia, jossa onnistumiseen tarvitaan myös kykyä painostaa aseellisella voimalla. Unionin nopean toiminnan joukkojen toiminta-ajatus tuntui olevan keskustelijoille niin itsestään selvä, että asiasta ei edes kannata paljon puhua.

Ovatko naiset ottamassa turvallisuuspoliittisen keskustelun johtoonsa? Jos se tapahtuu tämän paneelin osoittamassa älyllisessä hengessä, se olisi merkittävä tason parannus.