Uutiset

Näkökulma: Ajaisitko lähimmälle lentokentälle kaksi tuntia? – Maakunnissa on vielä ihmisiä ja liiketoimintaa, jotka tarvitsevat sujuvia liikenneyhteyksiä

Kansanedustajat tukevat maakunnallisten lentoreittien varmistamista vaikka viime kädessä ostopalveluin. Finnairin omistus halutaan pitää valtion käsissä, sillä koronaepidemia näytti kansallisen lentotoiminnan merkityksen. Pienten maakuntakenttien tulevaisuus kaipaa hullunrohkeita ratkaisuja, sillä pitkien välimatkojen maassa tarvitaan toimivat liikenneyhteydet.
Suomessa on laaja lentokenttäverkosto, sillä lentäen pääsee niin Lappiin kuin Kainuuseen ja Keski-Suomeen. Matkustajamääriltään vilkkaimmat lentoasemat ovat Helsinki-Vantaa ja Oulu. Kuva: Arttu Laitala
Suomessa on laaja lentokenttäverkosto, sillä lentäen pääsee niin Lappiin kuin Kainuuseen ja Keski-Suomeen. Matkustajamääriltään vilkkaimmat lentoasemat ovat Helsinki-Vantaa ja Oulu. Kuva: Arttu Laitala

Ensin on ajettava parisataa kilometriä lähimmälle lentoasemalle. Lentomatka sujahtaa hetkessä, mutta paluumatkalla odottaa jälleen satojen kilometrien ajomatka, jotta pääsee takaisin kotiin.

Nopeat lentokenttäyhteydet suoraan kaupungin keskustasta bussilla tai raiteilla ovat villejä haavekuvia, jotka eivät taida maakunnissa koskaan toteutua.

Pitkät siirtymät voivat olla maakuntien tulevaisuutta, jos Finnairin lentotoiminta hiljaisille kentille hiipuu kokonaan.

Kun Finnair kertoi, ettei se lennä kesän aikana Kajaanin, Kemin, Jyväskylän, Joensuun eikä Kokkolan kentille, alkoi vilkas keskustelu maakuntalentojen turvaamisen tärkeydestä.

Yllättäen jopa porvaripuolue kokoomus asettui tukemaan maakuntakenttien lentoliikennettä ehdottamalla, että viidelle kentälle suuntautuvat kotimaan lennot hankittaisiin valtion varoin ostopalveluina. Tämä ei kelvannut edes keskustalle, joka perinteisesti on halunnut pitää koko maata asuttuna.

Lentoreittien lentäminen ostopalveluina tarkoittaisi sitä, että reitit kilpailutettaisiin ja sen jälkeen valtio tekisi sopimuksen lentoyhtiön kanssa.

Koska kyse olisi valtiontuesta kaupalliselle yhtiölle, Suomen olisi tehtävä asiasta ilmoitus eli notifikaatio EU:n komissiolle.

Lännen Media kysyi kansanedustajilta, pitäisikö valtion rahoittaa maakuntareittejä, jos vaarana on lentotoiminnan loppuminen.

Kyselyyn vastanneista kansanedustajista 68 prosenttia oli sitä mieltä, että pitäisi. Avoimista vastauksista löytyivät tutut argumentit, joissa vedottiin alueiden elinvoiman tukemiseen ja turismiin.

– Valtion on Finnairin enemmistöomistajana huolehdittava, että yhteydet koko Suomeen säilyvät. Niitä pitäisi myös laajentaa esimerkiksi Seinäjoelle. Yhteydet ovat välttämättömiä elinkeinoelämän ja turismin kannalta, kirjoittaa Ähtäristä kotoisin oleva keskustalainen Mikko Savola.

– Korona on väliaikaista, maakuntien elinvoiman on oltava ikuista. Turha puhua koko Suomen pitämisestä asuttuna, jos reitit loppuvat. Elinkeinoelämälle yhteydet ovat elintärkeitä, toteaa puolestaan kokoomuksen Pauli Kiuru.

Vihreiden Satu Hassi käyttäisi tapauskohtaista harkintaa. Ratkaiseva tekijä olisi junamatkan pituus, jossa kipuraja kulkee neljässä tunnissa.

– Riippuu tapauksesta. Silloin, kun junamatka Helsinkiin kestää neljä tuntia tai vähemmän, ei mielestäni ole perusteltua että valtio ostaisi Finnairilta liikennettä, Hassi sanoo.

Kyselyyn vastasi kahdesta sadasta kansanedustajasta 50.

Finnairin merkitys Suomen taloudelle, viennille ja turismille on tärkeä.

Kansallinen lentoyhtiö on osa suomalaista mielikuvaa, jossa maailmalle lennetään sinivalkoisin siivin ja saavutaan illaksi kotiin. Helsinki-Vantaan lentokenttä vetää hulppeat verrat monelle kansainväliselle kentälle. On näköä, kokoa ja kallista kahvia.

Lentoyhteydet ovat elintärkeässä roolissa, joten kannattavuutta pitäisi katsoa kokonaisuutena.

Kun kokonaisuus on kannattava, siihen voi kuulua muutama sellainenkin yhteys, joka ei tuota jatkuvasti kasvavia voittolukuja. Pörssiyhtiö Finnair ei ole kuitenkaan kertonut, miten paljon maakuntareitit tuottavat voittoa tai tappiota.

Myynnistä vastaava johtaja Mikko Turtiainen toteaa kysyttäessä, että tiettyjen maakuntareittien kannattavuuden kanssa on haasteita ja koneiden täyttöasteet ovat matalia.

Finavian tilastojen mukaan pienempien maakuntakenttien matkustajamäärät vuonna 2019 olivat reilusti alle sadan tuhannen.

Poikkeus on Joensuun lentoasema, jonka kautta matkusti viime vuonna yli 120 00 henkilöä.

Eduskunta päätti tukea Finnairin toimintaa 500 miljoonalla eurolla. Raha käytetään yhtiön osakkeiden ostamiseen. Moni kysyi, eikö valtio voi pääomistajana korvamerkitä tiettyä rahallista summaa maakuntareittien turvaamiseksi.

Ei voi, koska kyseessä on pörssiyhtiö, vaikka valtio onkin enemmistöomistaja.

Tästä huolimatta valtion enemmistöosakkuus on kansanedustajille tärkeä. Lännen Median kyselyyn vastanneista lähes kaikki (90%) katsoivat, ettei valtion pidä luopua enemmistöosakkuudesta saati siitä, että valtio luopuisi omistuksesta kokonaan. Moni vastaaja muisteli vuoden 2014 tapahtumia, jolloin valtio-omisteinen Fortum myi sähköverkkonsa Carunalle.

– Lopputulema on ollut surullista seurattavaa, Kike Elomaa (ps.) kirjoittaa.

Vahvaa omistusta perustellaan sillä, että lentoyhtiö on osa huoltovarmuutta, joka on korostunut koronan aikana. Finnairin koneilla Suomeen on tuotu sekä kansalaisia että suojavarusteita.

Finnair tekee jatkopäätökset viiden maakuntakentän osalta syksyllä, mutta maakunnallisista liikenneyhteyksistä pitäisi puhua lentoliikennettä laajemmin. Pörssiyhtiönä Finnairin on toimittava kannattavasti ja tuotettava voittoa. Lentoreittien kannattavuutta mitataan siis euroissa.

Mikko Turtainen on kuullut maakunnista nousseen pettymyksen. Hän toteaa diplomaattisesti, että keskustelut reittien tulevaisuudesta jatkuvat.

Kylmä tosiasia on sekin, että väki valuu maakunnista etelään, jolloin matkustajamäärät laskevat edelleen.

Mikä on se kipuraja, jonka jälkeen lentämällä ei enää pääse suorinta reittiä Kainuuseen tai Keski-Suomeen?

Ei voi lähteä siitäkään, että lentoreitit ja junamatkustaminen loppuvat kannattavuuteen tai rataverkoston rappeutumiseen, maanteiden kunnosta nyt puhumattakaan.

Toimivat liikenneyhteydet ovat maakuntien elinehto, eikä se ole vain yhden yksittäisen maakunnan pääkipu, vaan koko Suomen asia. Siksi keskustelussa on hyvä heittää myös luovia ja jopa hullunrohkeita ratkaisuehdotuksia, silläkin uhalla, että sellaiset tavataan ampua alas jo ensi metreillä.

Jospa sittenkin muutamasta maakuntakentästä tulisi alueensa ”hubeja”, joista pääsisi jatkamaan matkaansa odottamatta ja sujuvasti eteenpäin? Miten siirtoliikenne voisi olla myös kannattavaa liiketoimintaa, kun esimeriksi lentokenttätaksitoiminta on pienemmillä paikoilla hiipunut pois.

Ratkaisut odottavat keksijäänsä, mutta maakuntien huoli omista yhteyksistä on todellista.

Kehäkolmosen ulkopuolella on vielä vuosikymmeniä liikuttamisen arvoisia asioita, mahdollisuuksia ja liikkuvaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat kunnolliset liikennereitit maan päälle tai taivaalle.

Päivän lehti

10.7.2020