Uutiset

Näkökulma: Kone tekee kylmiä päätöksiä – Verottajan ja Kelan robotit voivat auttaa perustuslakia toteutumaan

Hyvinvointivaltiossa ihmisen velvoitteet tai oikeudet yhteiskunnan tukeen eivät voi olla kiinni siitä, osaako hän puhua vakuuttavasti virkailijalle, pohtii ympäristötoimittaja Jami Jokinen.
Kela ja verottaja ovat siirtyneet yhä enemmän verkkoasiointiin, eli hakemuspapereille ei ole enää yhtä paljon käyttöä kuin ennen. Myös päätöksistä on tullut sähköisiä, kun niitä on annettu robottien tehtäviksi. Kuva: Timo Marttila/arkisto
Kela ja verottaja ovat siirtyneet yhä enemmän verkkoasiointiin, eli hakemuspapereille ei ole enää yhtä paljon käyttöä kuin ennen. Myös päätöksistä on tullut sähköisiä, kun niitä on annettu robottien tehtäviksi. Kuva: Timo Marttila/arkisto

Osasit puhua niin vakuuttavasti, että kyllä täältä myönteinen päätös tulee, sanoi Kelan virkailija.

Sinänsä uutinen oli hyvä, mutta samaan aikaan olin hiukan järkyttynyt. Ja olen oikeastaan vieläkin.

Olin hakemassa lapselleni harkinnanvaraista tai ainakin sellaisen elementin sisältävää etuutta. Olin lähettänyt tarvittavat lausunnot ja liittänyt mukaan pitkät kirjalliset selitykset. Puhelimessa piti vielä antaa lisäperusteluja suoraan virkailijalle.

Mikäkö järkytti? No tunne siitä, että ihmisoikeudet tai ainakin perustuslaki natisivat liitoksissaan.

Päätösrobotilla ei ole tunteita

Apulaisoikeusasiamies antoi alkuviikolla päätöksen, jonka mukaan verohallinnon käyttämä veroautomaatti on lainvastainen. Käytännössä kyse on tietynlaisten verotuspäätösten jättämisestä kokonaan tietokoneelle.

Vastaavaa päätösrobottia käytetään myös Kelassa, ja sen kohdalla asian lainmukaisuutta tutkii parhaillaan oikeuskansleri.

Konemielen käyttö päätöksenteossa ei ole suinkaan ongelmatonta, ja näissä tapauksissa toteutuksessakin on parantamisen varaa. Hyviäkin puolia on.

Alun perin automaatioon on menty tehokkuuden nimissä, ja päätökset tulevat ehkä sen vuoksi nopeammin. Yksi – ja samalla ehkä jopa tärkein – hyöty on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Verohallinnon pääjohtaja Markku Heikura huomautti oikeusasiamiehen päätöstä koskevassa Lännen Median jutussa, että kone on täysin tunteeton. Kommentti voi kuulostaa kylmältä, mutta ajatuksessa on inhimillisyyttä enemmän kuin heti tulee ajatelleeksi.

Tunteiden ja tunteettomuuden merkitys voi olla yllättävän suuri.

Veropuolella monet päätökset perustuvat yksinkertaisiin sääntöihin ja numeroihin. Joissakin tapauksissa jää tilaa myös harmaalle alueelle eli virkakielellä harkinnanvaraisuudelle. Kelassa sen rooli on esillä paljon useammin.

Harkinnanvaraisuudessa säännöt ovat epämääräisempiä ja samalla päätökset subjektiivisempia. Näyttämölle astuvat hakija ja päätöksentekijä eli ihmiset kaikkine epätäydellisyyksineen.

Kone toimii sääntöjen, ei tunteiden mukaan

Emme ole kaikki samalla viivalla sen enempää puhujina kuin kirjallisten perustelujen laatijoinakaan. Lisäksi tuen tai vaikkapa veromuutoksen haun taustalla voi olla sairaus, konkurssi tai muu mullistus joka on saattanut viedä viimeisetkin luovat kyvyt tai itsetunnon rippeet.

Virkailijatkin ovat erilaisia. Vaikka he tekisivät parhaansa, mahtuu joukkoon huonoja päiviä.

Eikä kaikkia alitajunnassa murjottavia myttyjä piilorasismista etniseen eriarvoistamiseen pysty aina edes itse huomaamaan.

Toisin on koneen kohdalla. Sillä ei ole ennakkoluuloja, asennetta tai mielikuvia. Se toimii annettujen sääntöjen mukaan, aina ja joka kerta, tasapuolisesti hakijasta riippumatta.

Oikeudet eivät voi olla kiinni puhelahjoista

Palataan alkuun ja omaan, Kelan virkailijan vakuuttavaksi mainitsemaan ”myyntipuheeseeni”.

Katson, että lapsellani oli oikeus hakemaani yhteiskunnan tukeen. Hyvinvointivaltiossa ihmisen velvoitteet tai oikeudet eivät voi kuitenkaan olla kiinni siitä, osaako hän puhua virkailijalle oikealla tavalla.

Ne eivät voi myöskään jäädä toteutumatta siksi, että on lukihäiriö, oma naama ärsyttää päätöksentekijää, sukunimi on väärä tai jommalla kummalla sattuu olemaan huono päivä.

Toisaalta virkailijakaan ei saa joutua tekemään myönteisempää päätöstä vaikkapa sen vuoksi, että hän kokee tulevansa uhatuksi tai pelkää syyttä suotta syrjivää leimaa.

Kutsutaan siis apuun automaatti.

Automaatio ei uhkaa perustuslakia

On selvää, että esimerkiksi erilaisten elämäntilanteiden ja ihmisten vertailu on asia, jota ei voi muuttaa täysin vertailukelpoisiksi numeroiksi.

Siksi varsinainen harkinnanvaraisuuskaan ei voi vielä olla koneen käsissä.

Kun tekoälylle on opetettu etiikkaa, voi tunteeton tekoäly jossakin vaiheessa ehkä pystyä tekemään myös tapauskohtaista harkintaa vaativat analyysit ihmistä paremmin. Kuka tietää.

Kun näin ei vielä ole, kannattaa ainakin kaikki yhteismitalliset ja selkeät viranomaispäätökset jättää roboteille.

Automaatio ei ole uhka perustuslaille, päinvastoin: se voi auttaa lain toteutumisessa.