Uutiset

Näkökulma: Kun lihansyöjä ilmastolakkoon meni

Keskustelu lihasta on muuttunut poukkoilevaksi ja ääriryhmien taistelutantereeksi. Kulutusta vähentänyt kuluttaja-parka jää jalkoihin.

Ei taida mennä päivää ilman, että jostakin tuutista pulpahtaisi uutinen lihasta.

Milloin saamme lukea yliopiston ruokalasta, joka päätti lopettaa naudanlihan tarjoilun, milloin korkean tason seminaareista, joissa ei tarjoilla kuin kasvisruokaa.

Tuottajajärjestön MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila ennusti jo vuosi sitten, miten ilmastoahdistus alkaa pian lisääntyä. Oikeassa oli.

Nyt ilmastoahdistusta on alkanut potea muutkin kuin vain kasvisruokaan siirtyneet.

Keskustan kansanedustaja, ahkerana some-velhona tunnettu Mikko Kärnä ilmoitti olevansa ilmastolakossa. Hän ei osallistu Pohjoismaiden neuvoston täysistuntoon, koska osanottajille tarjottiin pelkkää vegaaniruokaa.

Kärnä piti ruokavalintaa tuputuksena. Hän laatiikin aloitteen, jolla neuvosto velvoitetaan tarjoamaan myös paikallista liha- tai kalavaihtoehtoa.

– Se on oikea ilmastoteko. Ei avokadopihvin syöminen, hän tykitti viitaten veden kulutukseen, mitä avokadun viljely vaatii.

Kärnän aloite on jatkumoa pitkälle rimpsulle, jossa lihansyöjät vastaan kasvinsyöjät käyvät loputonta sotaansa. Molemmat ryhmät löytävät omat asiantuntijansa, jotka latelevat madonkuluja pöytään.

Kaikessa kiihkossa unohtuu välillä se tosiasia, että maatalouden osuus Suomen kokonaispäästöistä ei ole sellaista luokkaa kuin mitä se on liikenteellä, teollisuudella ja rakentamiselle.

Miksi lihasta jaksetaan paahtaa?

Helppo syy löytyy omasta ruokapöydästä. Ruoka on päivittäinen rutiinimme ja se koetaan läheiseksi. Jos jostakin pitää nipistää, niin monelle lihan vähentäminen on helpompaa kuin luopuminen autosta.

Silti toivoa sopii, että tarjolla olisi enemmän tutkittua tietoa ja asiantuntijoita, jotka osaavat analysoida tiedon tasapuolisesti.

Usein käy niin, että maailmalta saatu tutkimustieto aiheuttaa hämmennystä ja tietoa verrataan suoraan Suomeen riippumatta siitä, että olosuhteet ja tuotantomenetelmät voivat olla hyvin erilaisia.

Kärnän suorasukaisen viestin jakaa moni. Kasvisten ohella tarjolla pitäisi olla myös kalaa tai lihaa.

Eikä vaatimus jää vain keskustan käsiin. Sekasyöjiä löytyy varmasti joka oksalta. Tänä päivänä sen myöntäminen tuntuu vain olevan entistä hankalampaa.

Koska keskustelussa on mukana paljon kiihkoa ja ylilyöntejä suuntaan jos toiseen, niin nekin, jotka ovat vähentäneet lihan kulutustaan, ovat vaarassa jäädä jalkoihin.

Paljonko sitten on paljon?

Tuoreimmat tilastot Luonnonvarakeskuksen ruokataseesta kertovat, että suomalainen syö lihaa vuodessa reilut 81 kiloa vuodessa. Tästä määrästä naudanlihan osuus on noin 19 kiloa. Moni hieraisee silmiään ja kysyy, syönkö todella lähes 20 kiloa naudanlihaa vuodessa.

Vastaus on, että et. Tilastoluvuissa ovat mukana luut. Suomalaisen ruokalautaselle tuosta määrästä päätyy korkeintaan noin puolet.

Pellervon taloustutkimus ennustaa, että lihan syönti vähenee tänä vuonna.

Luonnonvarakeskuksesta arvioidaan samoin, mutta kulutuksen vähenemisen arvellaan olevan pientä.

Kun Suomi liittyi EU:hun, niin lihan hinta halpeni. Tänä päivänäkin se on monen arjen pelastus. Jos kaikki liha- ja maitotuotteet korvataan kasvisperäisillä tuotteilla, ruokakorin hinta voi nousta paljon korkeammaksi.

Markkinalait pitävät pintansa; siitä ei ole epäilystä. Vai mitä pitäisi ajatella Tampereella suuren ruokamarketin 40-vuotistarjouksesta? Siellä juhlan kunniaksi myytiin jauhelihapaketteja 69 sentin hintaan.

Myöhemmin tuotetta myyntiin 40 sentillä. Asiakkaat hamstrasivat kymmeniä paketteja pakastimeen. Ja mikseivät olisi.