fbpx
Uutiset

Näkökulma: Näin pakolaisten pelko horjuttaa EU:ta – Jäsenmaiden laittomat käännytykset uhkaavat syödä kansainvälisten sopimusten merkityksen

Turvapaikanhakijoita ajetaan laittomasti ulos maasta yhä useammalla Euroopan unionin ulkorajalla. Aiemmin Kroatiassa ja Kreikassa havaittu Pushbacks-ilmiö on rantautumassa Itämeren alueelle Puolaan. Kun samaan aikaan Valko-Venäjän diktaattori käyttää tulijoita aseenaan ja yhteinen päätöksenteko pakolaispolitiikasta jumittaa, Eurooppa uhkaa ajautua umpikujaan, kirjoittaa Matti Posio.
Latvian puolustusvoimien sotilas partioi uutukaisella piikkilanka-aidalla, joka EU-maiden yhteisvoimin on pystytetty Valko-Venäjän vastaiselle rajalle pidättelemään diktaattori Aljaksandr Lukashenkan länteen suuntaamia turvapaikanhakijoita. Kuva: VALDA KALNINA

Euroopan kansalaisina olemme pahassa jamassa. Meidän nimissämme piestään pampuilla tuhansittain turvapaikkaa hakevia ihmisiä EU:n ulkorajoilla ja pakotetaan heidät hädän laatua kysymättä takaisin tulosuuntaan.

Laittomat käännytykset ovat vähintään Geneven sopimuksen ja EU:n omien perussopimusten vastaisia. Kansainvälisten lakien mukaan jokaisella on oikeus hakea turvapaikkaa. Valtion ei ole pakko turvapaikkaa myöntää, vaikka kaikki perusteet täyttyisivät, mutta valtion on kuitenkin pidättäydyttävä vaarallisesta ihmisen palauttamisesta rajan taakse. Tietenkään turvapaikanhakijoita ei saa työntää mereen eikä ampua.

Onko näillä sanoilla ja sitoumuksilla enää mitään merkitystä?

Kesäkaudella 2021 Saksan yleisradio ARD ja muut eurooppalaiset tiedotusvälineet todistivat omin silmin, miten EU-maa Kroatian rajalla toteutettiin laittomia käännytyksiä kovin ottein. EU-Kroatian ja sen EU:n ulkopuolisen naapurin Bosnia-Hertsegovinan rajaseudulla pakolaiskriisi on muhinut pitkään. Kroatia näyttää panneen asialle pamppumiehet ongelman ratkaisemiseksi ankeissa vuoristo-oloissa.

Kansalaisjärjestöt ovat kertoneet 16 000 laittomasta käännytyksestä Jugoslavian hajoamissotien muotoilemalla rajaseudulla. Journalistien kuvissa keppimies marssittaa turvapaikanhakijoita jonossa pikavauhtia takaisin.

Ilmiö tunnetaan englanninkielisellä nimellä Pushbacks, suomeksi “laittomat palautukset”.

Enää ei olla kaukana Suomestakaan. Puola vahvisti 14. lokakuuta uuden lain, jolla ihmisoikeuksien puolustajien mukaan pyritään laillistamaan palautukset ilman turvapaikkaprosessia.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Latvian ja Valko-Venäjän rajalla kulkee Euroopan nykyinen jakolinja. Valko-Venäjän omat poliittiset pakolaiset on otettu lämpimästi vastaan alueen EU-maissa, mutta iso joukko muualta masinoitavia turvapaikanhakijoita on ongelma. Kuva: VALDA KALNINA

Latvian ja Valko-Venäjän rajalla kulkee Euroopan nykyinen jakolinja. Valko-Venäjän omat poliittiset pakolaiset on otettu lämpimästi vastaan alueen EU-maissa, mutta iso joukko muualta masinoitavia turvapaikanhakijoita on ongelma. Kuva: VALDA KALNINA

Lukashenkan halpalennot kolmannesta maailmasta

Puola, Liettua ja Latvia ovat kertoneet jyrkästä siirtolaismäärän kasvusta rajoillaan tänä syksynä. Ennen muuta Afganistanista ja Irakista olevia turvapaikanhakijoita pyrkii maahan idästä Valko-Venäjän rajan takaa.

Valko-Venäjän itsevaltaisen Aljaksandr Lukashenkan tiedetään tahallaan masinoivan ihmisvirtaa rajalle. Saksan sisäministeri totesi keskiviikkona, että operaatiossa näkyy Venäjän kädenjälki. Tarkoituksena on painostaa EU-naapureita hybridisodalla, jonka aseina käytetään parempaa elämää kohti kannustettavia ihmisiä.

Ihmisvirran masinoidusta luonteesta kertoo se, että Lukashenka on kerskunut avaavansa helpon pääsyn maahansa köyhistä maista. EU on sulkenut ilmatilansa Valko-Venäjän lentoyhtiöiltä Lukashenkan härskien tekojen takia, mutta Valko-Venäjä onkin tehnyt itsestään viisumivapaan halpalentokohteen kehitysmaiden asukkaille Haitia myöten.

Provokaation vaara on todellinen. Syksyn mittaan ainakin seitsemän ihmistä on löydetty kuolleena Valko-Venäjän EU-rajan läheisyydestä. Puolan nationalistis-konservatiivinen hallitus on ilman tätäkin arvostelijoiden hampaissa ja lisäksi riidoissa EU:n kanssa oikeusvaltioperiaatteesta.

Syntipukkia ei tarvitse kaukaa etsiä. Se on EU ja EU:n mahdollinen yhteisvastuullinen päätöksenteko, jota halutaan vastustaa kynsin hampain.

Samalla juuri EU:n kyvyttömyys yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan on ongelman suuri aiheuttaja. Ongelmatonta ja turvallista ei ole olla tekemättä yhteisiä päätöksiä.

Ristiriitaisen ja tunnekuohuisen pakolaiskeskustelunsa panttivankina Eurooppa kävelee yhä syvemmälle sen vastustajien virittämään ansaan.

EU on vahva, koska sen toiminta perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja sitoumuksiin sekä oikeusvaltioon, joka toimii ennakoitavasti ja koko maanosan mitassa tarpeeksi hyvin.

Taipukaa, tai teemme teille uuden pakolaiskriisin!

Kun tutkimatta hutkitaan ja pakotetaan turvapaikanhakijoita EU:n ulkorajan taakse, kansainvälisten sopimusten sitoumuksia on jo lakattu kunnioittamasta. Siihen EU-jäsenmaiden päättäjiä ajaa turvapaikanhakijoiden virtaan liittyvä pelko: vuoden 2015 pakolaiskriisin ei haluta toistuvan.

Valko-Venäjän itsevaltias ja oikeastaan vain Venäjältä tukea saava Lukashenka tietää tämän ja hoputtaa etenkin islaminuskoisia siirtolaisia kohti EU:ta. Hybridikeinon uskotaan purevan meihin hitaasti vaikuttavan hermomyrkyn lailla.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

EU-maat vastustavat yhdessä hybridisotaa, jonka pelinappuloina käytetään Valko-Venäjän länsirajalle haalittavia pakolaisia. Slovenian puolustusministeriö lahjoitti piikkilangan, jota Latvian rajavartija valvoo. Rajalle masinoidut siirtolaiset ovat luoneet painetta Latviaa, Liettuaa ja Puolaa kohtaan tänä syksynä. Kuva: VALDA KALNINA

EU-maat vastustavat yhdessä hybridisotaa, jonka pelinappuloina käytetään Valko-Venäjän länsirajalle haalittavia pakolaisia. Slovenian puolustusministeriö lahjoitti piikkilangan, jota Latvian rajavartija valvoo. Rajalle masinoidut siirtolaiset ovat luoneet painetta Latviaa, Liettuaa ja Puolaa kohtaan tänä syksynä. Kuva: VALDA KALNINA

EU-maiden päättäjille siirtolaispolitiikan linjaaminen on hankalaa. Siitä kertoo Euroopan komission yli vuosi sitten esittelemä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistus. Kompromissisuunnitelma on hyväksymättä, vaikka ongelma sen kuin pahenee.

Jäsenmaat eivät ole sopineet oikeastaan mistään osasta yhteistä taakanjakoa.

Paremman puutteessa EU on aiemmin yrittänyt padota turvapaikanhakijoiden tuloa niin, että pakolaisten pidättelystä EU:n ulkopuolella on sovittu esimerkiksi Turkin ja Libyan hallitusten kanssa. Kiitokseksi luvatuista myönnytyksistä on tullut rasite ja vipuvarsi, jota Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan hyödyntää EU-suhteissa empimättä.

Valko-Venäjän kanssa vastaavaa diiliä ei ole näköpiirissä. Tuskin maan johtajaa sentään palkitaan viisumivapauksilla ja talouspakotteiden poistamisella siitä, että hän lopettaisi oman häiriköintinsä.

Selkeä yhteinen pakolaispolitiikka päästäisi EU:n pattitilanteesta

Mikä auttaisi EU:ta löytämään arvokkaan reitin ulos turvapaikka- ja hybridivaikuttamiskriisistä? Kysyimme asiasta Ulkopoliittisen instituutin vanhemmalta tutkijalta, EU-asiantuntija Saila Heinikoskelta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

EU-maat tekevät paisuvan pakolaisvirran välttääkseen yhteistyötä ulkopuolisten maiden kanssa. Serbian armeijan sotilas vahtii Sidin

EU-maat tekevät paisuvan pakolaisvirran välttääkseen yhteistyötä ulkopuolisten maiden kanssa. Serbian armeijan sotilas vahtii Sidin “yhden pysähdyksen siirtolaiskeskusta” lähellä Euroopan unioniin kuuluvan naapurimaan Kroatian rajaa. Kuva: ANDREJ CUKIC

Mikä tekee nykyisestä rajatilanteesta EU:lle niin vaikean?

– Perimmäinen ongelma on EU:n sisäinen hajanaisuus. Se tekee EU:n haavoittuvaiseksi ja samalla mahdollistaa turvapaikanhakijoiden käyttämisen hybridiaseena. Kun tiettyjen maiden rajoilla aletaan masinoida tällaista, saadaan edelleen horjutettua EU:n yhtenäisyyttä.

– Jos EU:lla esimerkiksi olisi hyvin selkeä oma turvapaikkapolitiikka, tilanteet olisi paljon helpompi ratkaista. Silloin olisi sisäiset siirrot ja tehokkaat turvapaikkaprosessit, joissa perusteiden täyttyessä saisi turvapaikan ja muut sitten palautettaisiin lähtömaihin. Silloin ei välttämättä olisi mahdollista enää käyttää nykyisiä painostuskeinoja.

EU:ssa käydään keskustelua laajentumisesta Länsi-Balkanille. Tarvitaanko laajempaa EU:ta vai syvempää EU:ta nykyisellä kokoonpanolla? Ainakin yhteinen turvapaikkapolitiikka olisi aika iso askel eteenpäin.

– Ainakin se olisi symbolisesti merkittävää, jos vuosi sitten komissiolta tulleet muuttoliike- ja turvapaikkaehdotukset hyväksyttäisiin. Silloin voitaisiin sanoa, että ollaan menossa kohti yhteistä politiikkaa näissä kysymyksissä.

– Kun on nähty, että itälaajentumismaiden kanssa on ollut haasteita oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa, laajentumisessa ei tunnuta ihan hirveää kiirettä pitävän. Varmaan halutaan katsoa, miten saadaan sisäisesti edes nykyinen EU toimintakykyiseksi.

Mihin komission esitys tyssäsi? Puolan ja Unkarin oikeusvaltioriitely on tiedossa, mutta mitkä asiat estävät turvapaikkapolitiikan hyväksymisen?

– Ehdotukseen kuului ajatus, että jos yksi jäsenvaltio pyytää apua, muilla olisi velvollisuus auttaa. Keinona olisi joko sisäisten siirtojen vastaanottaminen tai palautusmekanismi, jossa käytännössä otetaan vastuu joistain palautuksista.

– Hankalaa kai tässä on se, että jos palautus ei onnistuisi, kyseinen auttava jäsenvaltio joutuisi sitten ottamaan palautettavat henkilöt omaan maahansa. Se käytännössä pakottaisi kaikki valtiot osallistumaan jollakin tapaa.

– Osallistumispakko nostattaa vastustusta ainakin Itä-Euroopassa. Sitten taas Välimeren maista on kuulunut päinvastaista: heidän mielestään ehdotus ei mene tarpeeksi pitkälle. Edelleenkin suurin paine jäisi ensimmäisiin maahantulomaihin, jollainen on usein Italia, Kreikka tai Espanja. Kritiikkiä tulee siis molemmista suunnista. On liikaa yhteisvastuuta tai liian vähän yhteisvastuuta.

Mitä muuta uutta EU:n kompromississa esitetään?

– Siinä ehdotetaan myös nopeutettua rajamenettelyä niille, jotka tulevat sellaisesta maasta, josta tulevista alle 20 prosenttia on saanut turvapaikan EU:ssa. Heidän hakemuksensa käsiteltäisiin nopeutetussa menettelyssä lähellä rajaa. Asiahan jäisi silloin kutakuinkin täysin näiden rajavaltioiden vastuulle.

– Esityksessä on yritetty ottaa jo etukäteen huomioon se, että kaikkien ei tarvitse vaikka sisäisiin siirtoihin osallistua. Silti ehdotukset eivät ole riittävät oikein kenellekään.

– Ilmeisesti juuri nyt yritetään saada poliittista yhteisymmärrystä edes nopeutetusta rajamenettelystä. Vielä sekään ei ole toiminut, mutta katsotaan.

On varmaan niin, että monikaan ei halua sitoa omia käsiään eikä ottaa keneltäkään toiselta yhtään vastuuta itselle. Samaan aikaan myös se on ongelma, ettei tehdä yhdessä mitään. Ei taida olla turvallinen vaihtoehto jatkaa nykymalliinkaan?

– Se tekee EU:sta riippuvaisen kolmansista maista. Asiaahan on yritetty tähän saakka ratkaista sillä, että tehdään sopimuksia Turkin, Libyan ja muiden maiden kanssa. Mutta sehän juuri altistaa kiristykselle ja vaikuttamisyrityksille.

– Näen, että tässä tilanteessa Valko-Venäjän kanssa ei voida mitään vastaavaa tehdä. Ennemminkin kovempia sanktioita tai muita ulkopoliittisia painostuskeinoja on tiedossa sinne suuntaan.

– Ei ole realistista odottaa, että yhteistoiminnasta pakolaiskysymyksessä seuraisi mitään hyvää Valko-Venäjän ja EU:n suhteille. Turha on odottaa taloudellisia kannustimia tai viisumivapauksia tai muutakaan, mitä Turkille luvattiin 2016.

– On myös muistettava, että pelinappuloina käytettävillä oikeilla ihmisillä voi olla tilanne, että he kohtaavat vainoa kotimaassaan. Samaten käy Valko-Venäjällä, jos heidät palautetaan sinne. Se ei ole missään nimessä turvallinen valtio, johon heidät voisi käännyttää takaisin.

– Kun kaiken lisäksi unionin rajavaltiot toimivat EU:n periaatteiden ja lainsäädännön vastaisesti, se tekee tilanteesta sisäisesti tosi hankalan.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Serbia on sijoittanut sotilaita vahtimaan vastaanottokeskusta Sidissä lähellä Kroatian rajaa. Sotilaiden tehtävänä on paikallisten mediatietojen mukaan suojella väestöä siirtolaisten ryöstelyltä ja ahdistelulta. Kuva: ANDREJ CUKIC

Serbia on sijoittanut sotilaita vahtimaan vastaanottokeskusta Sidissä lähellä Kroatian rajaa. Sotilaiden tehtävänä on paikallisten mediatietojen mukaan suojella väestöä siirtolaisten ryöstelyltä ja ahdistelulta. Kuva: ANDREJ CUKIC

Poliitikolle tilanne on “Olet tuhoon tuomittu, teitpä tai etpä”. Voi kestää aikansa ennen kuin EU:ssa saadaan päätöksiä aikaan. Vai saadaanko koskaan?

– Kyllähän periaatteessa määräenemmistöllä voidaan hyväksyä asioita. Yksittäiset valtiot eivät päätöstä pysty blokkaamaan, mutta tilanne on tietysti vähän huono, jos se tarkoittaa joidenkin maiden vain ilmoittavan, etteivät ne tällaista lainsäädäntöä noudata. Ei olisi kauhean kestävä lähtökohta, että jyrätään vaan joidenkin maiden yli.

– EU-tasolta tuli eräs arvio, että ehkä aika olisi kypsä Ranskan huhtikuisten presidentinvaalien jälkeen. Nyt poliittinen tilanne on niin hankala, että valtiot eivät uskalla oikein edes lähteä tähän keskusteluun kunnolla.

– EU:sta löytyy niitä, jotka kategorisesti vastustavat kaikkia sisäisiä siirtoja ja minkäänlaista vastuunjakoa turvapaikkapolitiikassa. Tällainen on ainakin Unkari. Sitten on jäsenvaltioita, jotka kuitenkin haluaisivat pitää kiinni kansainvälisistä sopimuksista, ja onhan myös EU:n perussopimuksissa taattu oikeus hakea turvapaikkaa.

Putoaisiko taivas niskaamme, jos vuoden 2015 pakolaistilanne toistuisi?

– EU-poliitikkojen retoriikka on aika erilaista kuin 2015, jolloin Angela Merkelin sanoin ehkä ajateltiin: “Kyllä tästä selvitään”. Nykyään tulee sitä viestiä, että 2015 ei saa toistua eikä saa tulla hallitsematonta tilannetta.

Ääritilanteessa tulehtuvasta pakolaiskeskustelusta voisi kanavoitua jokin uusi erohanke. Voiko vaikka Puola alkaa katsoa, että ei halua enää EU:ssa ollakaan?

– Niinpä. Toki EU-rahat kyllä kelpaavat. EU-ero ei varmaankaan ole oikeasti Puolan intresseissä, mutta kai tässä nyt kokeillaan rajoja: kuinka pitkälle voi mennä ennen kuin rahahanat alkavat tyrehtyä.

Menot