fbpx
Uutiset

Näkökulma: Päätoimittajan vastuu muuttui jo vuonna 2004, mutta se huomataan kunnolla vasta nyt – Näistä syistä toimituksen ylin pomo voi päästä pälkähästä

Syytteet Viestikoekeskus-artikkelista nostivat pintaan keskustelun päätoimittajan vastuusta, jota lievennettiin uudessa sananvapauslaissa 18 vuotta sitten. Helsingin Sanomien kolmea toimittajaa syytetään turvallisuussalaisuuden paljastamisesta, mutta päätoimittajaa ei. On lainsäätäjän tahto, että päätoimittaja ei enää ole oikeudellisessa vastuussa kaikesta sisällöstä.
Oikeuteen edennyt juttu Viestikoekeskuksesta julkaistiin Helsingin Sanomissa joulukuussa 2017. Moni on kysynyt, miksi vastaava päätoimittaja ei saanut tapauksessa syytettä. Kuva: Joel Maisalmi

Suomalaiset ovat tottuneet ajattelemaan, että päätoimittaja menee aina käräjille siitä, mitä hänen alaisensa julkisuuteen päästävät.

Monelle tuntuu olevan jonkinasteinen yllätys, ettei näin ole ollut enää pitkään aikaan. Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen vapauttaminen syytteistä Viestikoekeskus-jutussa on herättänyt ihmettelyä, miksei päätoimittaja kanna oikeudellista vastuutaan.

Vastuunkanto ei kuitenkaan ole yksin päätoimittajasta kiinni.

Vuoteen 2004 asti päätoimittaja joutui painovapauslain perusteella oikeudelliseen vastuuseen myös sisällöstä, jota hän ei ollut nähnyt tai kuullut ennen julkaisua. Uudessa sananvapauslaissa tätä periaatetta muutettiin yleisen syyttömyysolettaman mukaiseksi: syyllisyys pitää osoittaa ja rikos on rikos enimmäkseen vain tahallisena.

Päätoimittajaa voidaan edelleen syyttää sisällöstä rikoslaissa säädetyn tekijänvastuun perusteella. Hän voi olla yksi tekijä, jos hän on tiennyt lainvastaisesta jutusta, muttei ole puuttunut sen julkaisemiseen.

Päätoimittaja ei ole täysin vailla oikeudellista vastuuta, vaikkei hän ehtisi perehtyä etukäteen jokaiseen juttuun. Hänen velvollisuutensa on johtaa ja valvoa toimitustyötä ja organisoida se niin, ettei laittomuuksia satu.

Jos hän olennaisesti laiminlyö tämän velvollisuutensa, hänet voidaan tuomita päätoimittajarikkomuksesta sakkoihin. Pykälä on toissijainen, eli sitä sovelletaan vain, jos päätoimittajaa ei pidetä rikoksen tekijänä tai osallisena.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi ei ole kertonut, mitä hän on tiennyt tekeillä olleesta jutusta etukäteen, koska oikeusprosessi on kesken. Syyttämättäjättämispäätöksen mukaan hän ei vastannut kysymyksiin myöskään poliisitutkinnassa vedoten itsekriminointisuojaan. Kuva: Ari-Matti Ruuska

Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi ei ole kertonut, mitä hän on tiennyt tekeillä olleesta jutusta etukäteen, koska oikeusprosessi on kesken. Syyttämättäjättämispäätöksen mukaan hän ei vastannut kysymyksiin myöskään poliisitutkinnassa vedoten itsekriminointisuojaan. Kuva: Ari-Matti Ruuska

Vastuu lieveni enemmän kuin olisi ollut välttämätöntä

“Olennainen laiminlyönti” on kuitenkin osoittautunut ongelmalliseksi näyttää toteen. Tuomioita päätoimittajarikkomuksesta on annettu vain kourallinen.

Tämän näkökulman kirjoittaja tutki päätoimittajille annettuja tuomioita ja päätoimittajan vastuuta oikeustieteen maisteritutkielmassa vuonna 2013, kun sananvapauslaki oli ollut voimassa lähes kymmenen vuotta. Aihetta on tutkittu oikeudellisesti vain vähän.

Nykyinen viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari (ent. Tiilikka) arvosteli väitöskirjassaan vuonna 2007 pykälän vähäistä merkitystä. Eurooppalaisen ihmisoikeuskäytännön perusteella päätoimittajan vastuuta ei olisi ollut välttämätöntä lieventää niin paljon.

Korpisaari on edelleen samoilla linjoilla: hän sanoi uutistoimisto STT:lle viime perjantaina, että Kaius Niemen vapauttaminen syytteistä herättää kysymyksen, onko vastuun edellytykset asetettu niin korkealle, ettei niitä voida näyttää.

Lain valmisteluvaiheessa pelättiin vastuuvajetta ja sitä, että syyllisiä aletaan etsiä toimitusten sisältä. Tämä voisi haitata toimituksellista vapautta ja lähdesuojaa. Vaikutuksesta toimittajien asemaan ja toimituksen työnjakoon ei kuitenkaan tehty analyysiä.

Valtakunnansyyttäjä huomautti, että uudessa vastuujärjestelmässä julkaisija voi saada tahallisuuden osoittamisesta aseen, jota vastaan syyttäjän on vaikea taistella.

Päätoimittajillakin erilaisia näkemyksiä

Helsingin Sanomien jutun taustoja ei tunneta, koska Niemi ei ole vastannut oman ja toimittajiensa oikeusturvan vuoksi kysymykseen, mitä hän tiesi ja mitä ei.

Turvallisuussalaisuuden rikkomisesta voi olla enimmillään rangaistuksena vuosien vankeustuomio.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Sananvapauslaki, julkisuuslaki ja rikoslaki ovat keskeisiä lakeja, jotka määrittelevät, mitä voi julkaista ja mitä ei. Lakien tulkinnasta käydään rajanvetoa oikeudessa. Kuva: Jarno Juuti

Sananvapauslaki, julkisuuslaki ja rikoslaki ovat keskeisiä lakeja, jotka määrittelevät, mitä voi julkaista ja mitä ei. Lakien tulkinnasta käydään rajanvetoa oikeudessa. Kuva: Jarno Juuti

Sisäisen ohjeistuksen perusteella päätoimittajalle olisi pitänyt kertoa tekeillä olleiden juttujen olennaisesta sisällöstä. Esitutkinnassa ei kuitenkaan saatu tarpeeksi näyttöä siitä, oliko näin tehty ennen ensimmäisen jutun julkaisua. Niemi hyllytti suunnitellut jatkojutut.

Moni media-alan ammattilainen näkee, että päätoimittaja olisi hyvä saattaa vastuuseen pyytämällä häntä lukemaan arkaluonteiset jutut etukäteen. Tämä olisi toimittajan oikeusturvan kannalta parasta, ettei hän jäisi vastaamaan sisällöstä yksin.

Paljon on kiinni myös päätoimittajasta. Tutkielmaan haastatelluilla päätoimittajilla oli erisuuntaisia näkemyksiä vastuun toteuttamisesta. Osa halusi edelleen vastata kaikesta sisällöstä, osa vain siitä, jonka tunsi ennen julkaisua.

On hyvä, jos viimein käydään kunnolla keskustelua siitä, onko nykyinen lainsäädäntö onnistunut. Kun toimitusprosessit ovat yhä nopeampia ja verkossa julkaiseminen helppoa, aina toimittaja ei ehdi ajatella päätoimittajan informoimista. Tästä voi tulla kohtuuttomia seurauksia varsinkin kokemattomalle toimittajalle.

On myös hyvä, että Viestikoekeskus-tapaus tutkitaan riippumattomassa tuomioistuimessa. Toimittajat eivät voi olla lain ulkopuolella niin, ettei syytettä nostettaisi, vaikka kynnys ylittyisi. Sananvapauteen kuuluu myös vastuu.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Helsingin käräjäoikeus saa ratkaistavakseen, ovatko toimittajat syyllistyneet turvallisuussalaisuuden paljastamiseen vai eivät. Kuva: Silja Viitala

Helsingin käräjäoikeus saa ratkaistavakseen, ovatko toimittajat syyllistyneet turvallisuussalaisuuden paljastamiseen vai eivät. Kuva: Silja Viitala

Syyte on eri asia kuin tuomio, joka lienee vielä kaukana ja rima korkealla.

Neljä tuomiota päätoimittajarikkomuksesta kymmenessä vuodessa

Tuomioita päätoimittajarikkomuksesta annettiin käräjäoikeuksissa vain neljä ensimmäisten kymmenen vuoden aikana. Yksi niistä muuttui hovioikeudessa rikoslain mukaiseksi osallisuusvastuuksi.

Kaikki lainvoimaiset alioikeustuomiot koskivat toimitusten ulkopuolisten kirjoituksia. Kahdessa tapauksessa oli kyse kirjoitusten automaattisen vastaanottojärjestelmän pettämisestä pienissä lehdissä. Päätuomiot tulivat kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja kunnianloukkauksesta.

Tekijänvastuuseen tuomittiin samalla ajanjaksolla myös päätoimittajia, mutta useammin heitä ja toimittajia vapautettiin sananvapausmyönteisen laintulkinnan perusteella.

Päätoimittajarikkomuksessa on kyse viimekätisestä vastuusta: jos tekstin kirjoittaja on anonyymi, ainakin joku saadaan vastaamaan.

Sen sijaan päätoimittajan vastuu alaistensa tekemisestä on selvästi vähentynyt ja vastuuta on siirretty alemmille esimiehille.

Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja, joka on valmistunut oikeustieteen maisteriksi 2013. Lähteenä on käytetty Lapin yliopistoon tehtyä maisteritutkielmaa “Kuka vastaa – Sananvapaus ja päätoimittajan vastuu muuttuvassa mediassa.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kirjoittaja Marjo Oikarinen. Kuva: Arttu Laitala

Kirjoittaja Marjo Oikarinen. Kuva: Arttu Laitala

Viestikoekeskus-tutkinta

Helsingin Sanomat julkaisi joulukuussa 2017 artikkelin Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen toiminnasta. Juttu sisälsi turvaluokiteltuja tietoja, jotka olivat peräisin salaisiksi määrätyistä asiakirjoista.

Jutussa käytettiin kuvituksena punaisia leimoja, joissa luki “salainen”. Vastaava päätoimittaja Kaius Niemi on pahoitellut ylilyöntiä ja sitä, että yhteys tekeillä olleeseen tiedustelulakiin ei tullut tarpeeksi selväksi.

Niemi on perustellut julkaisemista aiheen yhteiskunnallisella merkittävyydellä. Niemen mukaan jutussa ei paljastettu tietoja, joita ei olisi löytynyt julkisista lähteistä.

Jutusta nostettiin 29.10. 2021 syytteet turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja paljastamisen yrityksestä kahta kirjoittavaa toimittajaa ja heidän esimiestään vastaan. Päätoimittaja ja toimituspäällikkö vapautettiin syytteistä.

Lähdesuoja ja julkisuus

Poliisi on kertonut tutkivansa myös mahdollista tietovuotoa nimikkeellä virkasalaisuuden rikkominen.

Toimittajan ei tarvitse paljastaa lähdettään eli esimerkiksi salaisen asiakirjan vuotajaa. Lähdesuojasta on säädetty laissa. Sen tarkoituksena on sananvapauden turvaaminen.

Asiakirjojen julkisuus on laissa pääsääntö ja salassapito poikkeus. Suomen ulkoisen turvallisuuden vaarantavan tiedon julkaiseminen voi olla rangaistavaa – ei siis vain salaiseksi merkityn tiedon julkaiseminen.

Journalismin eettisten periaatteiden mukaan salassa pidettäviä asioita pitää tarvittaessa julkaista, koska kansalaisilla on oikeus tietää yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista. Tämä ei saa vaarantaa toimittajan oikeusturvaa ja sananvapautta.

Menot