fbpx
Uutiset

Näkökulma: Valtakunnallinen etätyösuositus päättyi – entiseen elämään ei ole järkeä palata sellaisenaan: työelämä on monimuotoisempaa kuin arvasimme

Työpaikoilla ja kodeissa ollaan kokonaan uuden aikakauden edessä, kun valtakunnallinen suositus etätyöstä julkishallinnossa lakkasi 15. lokakuuta. Entiseen istumiseen kivijalkakonttoreissa olisi outoa ja väkinäistä palata. Samoja työtehtäviä ja seiniä ei ehkä olekaan. Osa turvallista paluuta tulevaisuuteen on koronarokotteen ottaminen, kirjoittaa Matti Posio.
Etätyötä tehdään edelleen kodeissa, kahviloissa ja julkisissa tiloissa. Uudistuvassa työelämässä koronakaudella opittuja joustavia työtapoja on pidettävä matkassa mukana. Kuva: Jussi Leinonen

Ennen piti töihin lähtiessä muistaa kolme asiaa: puhelin, lompakko ja avainnippu kulkulupineen. Kaikki muu olennainen oli valmiiksi varastoitu konttorille, isoon kivi- tai lasitaloon kaupungin keskustassa.

Muutos on joskus konkreettista.

Nykyisin reppuun on aamuisin pakattava lisäksi kannettava tietokone, langalliset kuulokkeet, langattomat kuulokkeet, termoskannu, banaani ja omena, iPad (jaan sillä verkkoa ja käytän sanelukoneena) ja niin, lähinäkölasit, mutta se ei johdu etätöistä vaan iästä.

Hiiri, laturivalikoima, vara-akku ja näytön puhdistusspray ovat nekin tuiki tarpeellisia kulloisessakin ad hoc -työpisteessä. Perinteiset muistiinpanovälineet on hyvä pitää mukana, ja kirjekuoria, joihin tosin pitäisi kipaista ostamaan postimerkkejä. Tulostinta ei jaksa mukana kanniskella, mutta sellainen onkin osoittautunut lähes tarpeettomaksi.

Kaltaiseni etätyöläisen ja monipaikkaisen työntekijän tunnistaa kätevästä mustasta repusta, joka on personoitu erotukseksi toisten samanlaisista. Kun joskus kohtaamme tosielämässä, reput menisivät ilman personointia sekaisin.

Kohta vuoden verran olen työskennellyt tiimissä, jolla ei ole kivijalkakonttoria. Asumme eri puolilla maata. Teemme merkityksellistä työtämme milloin kotona makuuhuoneessa, milloin vuokrapöydän ääressä tai kahvilassa. Olemme elossa, ja ainakin itse pidän mallia hyvänä.

Haittapuolena on jatkuvasti raahattava reppu.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Myyntipäällikkö Tuomas Koivisto esitteli etätyöpisteensä hyviä puolia kesällä 2020. Heti kevätsäiden salliessa hän siirtyi työskentelemään ulkona. Seinäjoella varsinaista toimistoaan pitäneelle Koivistolle etätyö oli vanhastaan tuttua vuodesta 2014 lähtien.  Kuva: Tanja Korpela

Myyntipäällikkö Tuomas Koivisto esitteli etätyöpisteensä hyviä puolia kesällä 2020. Heti kevätsäiden salliessa hän siirtyi työskentelemään ulkona. Seinäjoella varsinaista toimistoaan pitäneelle Koivistolle etätyö oli vanhastaan tuttua vuodesta 2014 lähtien. Kuva: Tanja Korpela

Pelottava vastuu olikin monelle myönteistä

Valtioneuvosto asetti toistaiseksi voimassa olevan valtakunnallisen etätyösuosituksen lokakuussa vuosi sitten. Vaikka suositus koskee julkishallinnon työpaikkoja, sillä on suuri vaikutus yritysten linjauksiin.

Työturvallisuuslain mukaan työnantaja vastaa työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta työssä. Pykälää tarkastellaan nyt uudessa tilanteessa.

Monella takana on yli puolitoista vuotta töitä enemmän tai vähemmän etänä.

Yllättävän moni ei halua – tai edes suostu – palaamaan kevättä 2020 edeltäneeseen usein vanhanaikaiseen työpaikkakuriin: kiirehtimiseen toimistolle tiettynä aikana, läsnäolotuntien laskemiseen muka tehokkuutena, rupatteluihin ja pahimmillaan juonitteluihin yhteisillä kahvitunneilla, IT- ja HR-osastojen pikkutarkkoihin ohjeistuksiin ja kaikille samanlaiseen asentoon ruuvattuihin ylisuuriin näyttöihin?

Ilman niitä voi pärjätä vallan hyvin. Tilalle muodostuu silloin uudenlaisia tapoja tehdä työ, pitää yhteyttä kollegoihin ja sidosryhmiin, näyttää powerpoint ja jopa juoda kahvi. Ei sitä ole pakko aina samassa seurassa hörppiä.

Pandemian aikana työntekijä on saanut vastuuta, ja sitä ensin pelästyttyään hän on usein huomannut, että vastuu on hyvästä. Siihen liittyy vaikeuksien ohella joustavuutta päättää oman työn tekotavasta.

Tietenkin työyhteisössä ja sen kokoontumisessa on paljon mahtavia sosiaalisia puolia. Niitä on viime aikoina korostettu miljoonissa somepäivityksissä, joista alkaa jo kliseeltä kuulostaa tämä: “Ai että oli ihana tavata taas työkavereita livenä!”

Rokotuksesta saa puhua työpaikalla, mutta…

Etätyöstä ei pidä enää rakentaa poikkeustapausta. Hybridityö on osa työelämälle luontaista muutosta, eikä siitä pidä lähtökohtaisesti tehdä tes- tai työmarkkina-asiaa. Mikä sopii yhdelle yksilölle tai yhdelle työpaikalle, ei välttämättä sovi toiselle.

Ehdottomasti paikalla olemiselle, etänä tekemiselle ja näiden vuorottelulle on tarpeen sopia pelisäännöt. Järjen käytön on oltava sallittua: sekä työtehtäviä vain työpaikalla tehtäväksi määriteltäessä että etätyölupaa pyydettäessä. Joissain tapauksissa pelkkä ilmoitus riittää.

Luottamuksellinen keskusteluyhteys on suomalaisten vahvuuksia. Koronakriisin kestäessä se auttoi jaksamaan ja ratkomaan ongelmia yhdessä.

Uutena hybridityön aikana tärkeää olisi myös vapautua turhista tabuista. Töihin tulevien suojaamiseksi työnantajan olisi tarvittaessa esimerkiksi voitava kysyä, onko työntekijällä rokotussuoja kunnossa koronatartuntaa vastaan.

Nykyinen lainsäädäntö ei ole tässä ajan tasalla, kuten elinkeinoelämän keskusliitto EK kokoamissaan ohjeissa toteaa. Työpaikalla voidaan työntekijöiden koronarokotustilanteesta keskustella ja vaihtaa tietoja suullisesti: “Jos tietoa rokotuksesta ei viedä mihinkään työnantajan järjestelmiin, ei asiasta keskustelemiselle tai kysymiselle ole esteitä.”

Rokote tuntuu olevan joillekin herkkä asia ja omien perusoikeuksien ydintä sitä vastustaa.

Työnantaja voi suositella suojaamaan itsensä ja työkaverinsa koronarokotteella. Rokotteisiin syystä tai toisesta kielteisesti suhtautuvaa olisikin vaikea pakottaa.

Kahdesti rokotetulla, perusterveellä työikäisellä riski joutua koronan takia sairaalaan on onneksi pieni. Työnantajan ja työntekijöiden olisi kuitenkin voitava tunnistaa riskin paikat. Sellaisia ovat edelleen esimerkiksi taukotilat ja yhteismajoitukset, joissa iso määrä ihmisiä tungeksii ahtaassa tilassa.

Eikö silloin perusoikeus olisi tietää, että vieressä pakertavalla kaverillakin on rokotukset otettuna tai tauti sairastettuna?

Jos se ei ole mahdollista, kannattaa ainakin omaksua armeijassa hyväksi havaittu taukojen ja tilankäytön rytmitys. Eipähän pirulainen saa otetta kaikista kerralla.

Kirjoittaja on Lännen Median toimituksen päällikkö.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kirjoittaja Matti Posio. Kuva: Joel Maisalmi / LM

Kirjoittaja Matti Posio. Kuva: Joel Maisalmi / LM

Varmista terveysturvallisuus

Etenkin riskiryhmäläisiä on edelleen suojattava työpaikoilla, joilla on myös rokottamattomia.

1. Työntekijä, huolehdi itse rokotussuojasi kuntoon.

2. Väljät työolot ja hyvä ilmanvaihto työtiloihin. Turvavälejä kannattaa edelleen pitää.

3. Suosi etäkokouksia ja vältä yleistä ahtautta.

4. Maski käyttöön, kun ollaan samoissa tiloissa.

5. Oireisena ei tulla töihin. Jos lähipiirissä on tartuntoja, karanteeniin ja testeihin.

6. Riskiryhmäläinen, pyydä tarvittaessa apua työterveyshuollosta paikallisten olojen ja suojausten miettimiseksi.

Ohjeet ovat toimituksen tiivistelmä Husin infektioiden torjuntayksikön osastonylilääkärin Veli-Jukka Anttilan esityksestä EK:n webinaarissa, joka on nähtävissä kokonaan täältä.

Menot