Uutiset

Näkymä verraton houkuttelee yhä

”Mutta tulkoon aika, jolloin polkupyöräilijän vieläpä hevosella matkustajankin on mukava kulkea harjulle, jolloin metsän läpi on avattu yhä uusia näköaloja, jolloin näkötorneja kohoaa harjuilla. Jos jollekin korkeimmalle kohdalle kohotettaisi näkötorni yli metsän puiden, niin että siellä näkisi kaiken tämän seudun kauneuden, niin näky olisi verraton.”

Näin kirjoitti ensimmäisen kerran Kaukolanharjun näkötornin rakentamisen esille ottanut yhteiskoulun johtaja Joos ”Jooseppi” Sajaniemi vuonna 1907.

Albert Edelfeltin näkemyksestä Kaukolanharjusta auringonlaskun aikaan oli tullut kansallisromantiikan nousun myötä yksi Suomen maisemamaalauksen esikuvista. Maisemat koettiin suomalaisuuden nostattajina.


Torni nousi talkoilla

Suomen Matkailuyhdistys vetosi vuonna 1923 maaseudun sivistysseuroihin, jotta luonnonkauniille paikoille saataisiin näkötorneja.

Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja museoyhdistyksen hallitus päätti kokouksessaan vuoden viimeisenä päivänä 1924 näkötornien rakentamisesta luonnonkauniille seudulle. Ensimmäiselle sijalle asetettiin Kaukolanharju.

Seuraavana kesänä saatiin lupa tornin pystyttämiseen sille osalle harjua, jolla näytti olevan korkein kukkula. Piirustukset tilattiin forssalaiselta A. Nummelta. Tarvehankinnat ja tornin piirustukset tehtiin talkootyönä. Kotiseutu- ja museoyhdistys vuokrasi Saaren kartanolta 50 vuodeksi tornia ympäröivän maa-alueen.

Vuoden 1926 aikana yhdistys lähestyi kirjeellä Keski-Tammelan maanviljelijöitä sekä nuorisoseuroja kutsuen heitä talkoisiin. Paikallislehti vauhditti hanketta tehokkaalla uutisoinnilla.

Kolme metriä lisää pituutta

Tornin piirustukset valmistuivat maaliskuussa 1926. Rakentamissopimus allekirjoitettiin hevoniemeläisen muurarin Kalle Mikkolan kanssa. Urakkasumma oli 13 000 markkaa. Rakennustöissä olivat mukana myös Mikkolan veljekset Arvo ja Vihtori.

Tornin suunniteltu 18 metrin korkeus osoittautui riittämättömäksi avaran näköalan saamiseksi. Niinpä tornia päätettiin kesken rakentamisen jatkaa 21 metriin asti.

Vihkiäiset järjestettiin 4. heinäkuuta 1926, vaikka torni oli vielä keskeneräinen. Ensimmäisenä kesänä näkötornissa kävi 5500 vierasta. Näkötorninhoitajaksi saatiin emäntä Emma Rasi-Säteri. Hän toimi tehtävässään aina vuoteen 1941 saakka. Hänen mukaansa näkötornille johtavaa polkua kutsutaan yhä Emman poluksi.

Sota-ajan jälkeen torni jälleen avattiin yleisölle toukokuussa 1945. Vuonna 1953 tornin katseluparveke uusittiin ja tornin läheisyyteen pystytettiin taiteilija Albert Edelfeltin muistokivi. Yleisön kiinnostus oli lisääntynyt vuosi vuodelta ja 1959 kirjattiin kävijäennätys: 8170 kävijää.


Kävijöitä ulkomaita myöten

Näkötorni jouduttiin sulkemaan sen huonon kunnon vuoksi 1973. Vuotta myöhemmin Tammelan kunta otti tornin haltuunsa ja teki perusteellisen korjauksen.

Näkötornin aukiolosta on vastannut vuodesta 1996 Tammelan 4H-yhdistys. Tammelan kulttuuritoimi on 1990-luvulta lähtien järjestänyt tornilla konsertteja ja teemapäiviä.

Ihailtu maisema on vuosikymmenten saatossa muuttanut muotoaan, mutta yhä joka kesä torniin kiipeää suomalaisten matkailijoiden lisäksi ulkomaisia maiseman ihailijoita. (HäSa)