Uutiset

Näpertäminen nätistää

Itsetehdyt korut ovat aina muodissa. Harrastuksen alkuun auttavat pihdit, lankarulla ja röykkiö helmiä.

Avonaisista laatikoista hehkuvat värit. Syvä sininen, kirkas vihreä, puolukanpunainen, kylmänvalkoinen. Isoja puisia, pieniä kimmeltäviä. Pyöreitä ja kukanmuotoisia. Helmiä, helmiä, helmiä.

Puuhelmet ovat tällä hetkellä itsetehtyjen korujen maailmassa kova sana.

Tarkoitus on tehdä koru omin käsin. Mutta vaihtoehtoja on liikaa!

-Yleensä tänne tullaan, kun on nähty valmis koru, mutta se on ollut liian kallis. Eli ihmisillä on malli valmiina mielessään, hymyilee yrittäjä Leila Tervapuro.

Tervapuro tapaa liikkeessään Askartelukauppa T:mi Leila Tervapurossa paljon korunteosta innostuneita. Varsinkin, kun uusia koruntekokirjoja julkaistaan, tilpehöörin äärelle ilmestyy uusia näpertelyherätyksen saaneita.

Aloittelija pökertyy. Lukkoja, siimaa, pihtejä, helmiä, nauhoja, metallilankaa, tavallista lankaa, sakset ja ties mitä.
Pitääkö yksinkertaisen rannekorun tekemiseen varata työkalupakki?

-Alkuun pääsee jo sillä, että on pienet pihdit rautalangan vääntämiseen, helmiä, pieni silmäneula ja sellaista lankaa, joka ei varmasti mene käytössä poikki, Tervapuro neuvoo.

Hän kertoo ison osan työstään olevan nimenomaan neuvottomien opastamista.

Ystävänauhat aina suosiossa
Itsetehdyt korut ovat aina muotia. Suuntaukset toki vaihtelevat – tällä hetkellä kuumaa kamaa ovat puiset helmet ja ylipäätään luonnonmateriaalit.

Virtauksista huolimatta jotkin asiat pysyvät. Esimerkiksi itsepunottu ystävänauha säilyttää suosionsa, vaikka rinnalle tulisi mitä.

Leila Tervapuro on punonut rannenauhoja helmistä ja langasta. Yksi on kesken. Loimilangat on pingotettu pahviseen kehikkoon.

-Tämä on tosi helppoa, hän esittelee.

Itsetehdyt helmikorvikset välähtävät, kun hän tarttuu toimeen.
Tervapuron pahviin on viritetty kuusi loimilankaa ja niiden varaan hän punoo joka riviin viisi helmeä. Pyörylät hän pujottaa neulan avulla erilliseen kudelankaan, joka puolestaan kiinnittää rivin loimeen.

Tervapuro näpertää helponnäköisesti. Hän on oikealla alalla: hän sanoo askarrelleensa koko ikänsä. Harrastus ja työ limittyvät tiukasti yhteen.

Karkkikoru kypsyy uunissa
Koruntekeminen ei kuitenkaan ole vain helmien pujottelemista lankaan. Ko.000­ristuksia voi tehdä vaikka nahasta, paperinarusta tai paistettavasta massasta eli muovailuvahantapaisesta ainees-
ta, joka muotoilun jälkeen lykätään uuniin.

Tervapuro itse on taikonut massasta erehdyttävästi englanninlakritsipalojen näköisiä riipuksia.

Tämän vuoden uutuus Hämeenlinnassa ovat minimosaiikkikorut. Värikkäitä palasia istutetaan muun muassa valmiisiin korupohjiin.

-Nämä saatiin keväällä. Suomeen tulee kaikki niin hitaasti. Keski-Euroopassa näitäkin on tehty jo muutama vuosi, Tervapuro hymähtää.

Mosaiikkiharrastuksen alkuun pääsee, kun ulottuvilla on mosaiikkipaloja, korupohjia, liimaa, laastia korupohjan täyttämiseen ja pinsetit. Tervapuron mukaan tähänkin jää helposti koukkuun.

-Ensin otetaan pari rasiaa mosaiikkia – ja kohta huomataan, että värejä olisikin kiva olla lisää, askarteluyrittäjä nauraa.

Mutta miksi? Miksi hän itse tekee koruja ja miksi asiasta innostuvat monet muut?

-Itse tekemällä saa korut halvemmalla kuin valmiina ostettuina. Aidot lasihelmet ovat muovisia kalliimpia – muttei tässä sentään mitään timantteja käytetä. Koruista tulee myös omaperäisiä. Vaikeinta korujen tekemisessä on varmasti asiaan ryhtyminen. (HäSa)

Päivän lehti

26.1.2020