Uutiset

Näreen kohdalla tuli tekstari

Itsenäisyyspäivänä lähdin pitkälle laduttomalle lenkille, joka on pysytellyt yhtenä juhlapäivän riittinäni. Sitä rauhaa, tuoreen lumen vaiteliaisuutta; sitä äänetöntä Finlandiaa.

Jäljistä päätellen ei ollut jänölle jäänyt mahdollisuutta edes torjuntavoittoon konfliktissa ketun kanssa. Harmaa jääriite peitti kylmenevän Aulangonjärven kuin mantteli.

Kesken lykkimisen piippasi turvapuhelin, kännykkä. Viesti veljeltä:

”Ylpeänä ajattelen taas miten Suomen urheat sotilaat palellen taistelivat suurta piip (sensurointi kolumnin kirjoittajan) vastaan ja pitivät maan itsenäisenä. t.Tuntematon Sotilas”

Hemmetti! Kuka ääliö keksi laittaa Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan esitettäväksi jo alkuiltapäivänä totutumman myöhäisillan sijaan? Kenen on vastuu, että toinen vuosikausien perinteeni katkesi kuin Tupolevin lento?

Näitä kiroilin, kunnes aloin ihmetellä mikä velipoikaan oli vanhemmiten mennyt. Emme juuri olleet pitäneet toisiamme jippii-isänmaallisina saati keskustelleet siitä.

Aiempien polvien uhraukset ovat toki jo vuosia olleet nousukurssissa nuorten ja keski-ikäistenkin asenteissa.

Mutta pitääkö itsenäisyyden olla aina itsenäisyyttä jostakin, itsenäisyyttä suhteessa johonkin? Kyllä, ainakin Suomessa: itsenäisyyttä Venäjästä (eli yhä mielikuva- ja tunnetasolla Neuvostoliitosta).

Europarlamentaarikko Esko Seppänen (vas.) käy yhä yhden miehen sotaansa EU:ta vastaan. Joka vuosi hän julkaisee ”Itsenäisyyden muistopäivää!” -lehti-ilmoituksensa. Suuri ja mahtava mörköliitto on lännessä, ei idässä.

Esko Seppänen voisi miettiä, mikä olisi pätevä IVY:n, Itsenäisten valtioiden yhteisön, määritelmä. Aika hyvä vastaus kuuluu: se on EU.

Oikeasti se itäinen IVY on vain samanhenkisten epädemokraattisiin toimintatapoihin mieltyneiden valtiojohtajien edunvalvontajärjestö.

Mikäs on itsenäisen valtion määritelmä? Kelpo pohja vastaukselle voisi olla: se on itsenäisten ihmisten yhteisö. Ja itsenäisyys tässä mielessä tarkoittaa myös demokratiaan sitoutumista.

Nyky-Venäjällä ja IVY:ssä sananvapauskin on jättiöljy-yhtiöiden rikkautta.

Viime viikolla radiossa suuren suomalaisen rakennusyhtiön mies kertoi, ettei idässä enää tarvitse kantaa salkkukaupalla suojelurahaa rikollisliigoille. Tärkeämpiä ovat ”suhteet virkavaltaan”, suomeksi lahjonta. Haastateltu piti tätä kehityksenä.

Aika velikultia.

Suomella ei silti ole varaa viis veisata Venäjästä. Se riski on, jos annetaan tylyjen ”…vaikka voissa paistais”-uutisten vaikuttaa liikaa asenteisiin. Venäjä on jo noussut Suomen tärkeimmäksi vientimaaksi.

Etelä-Suomen läänin maaherrana Tuula Linnainmaa (kok.) pani paljon aikaa, evästä ja arvovaltaa sen eteen, että Venäjän-kauppa alkaisi hyödyttää myös Kanta-Hämettä. Maanantaina maakunnan yhteistyöryhmässä kaikki Venäjän-kaupan hankkeet jäivät vaille rahoituksen puoltoa.

Ai niin, tiistaisella hiihtolenkillä ei tullut karhu vastaan.