Kolumnit Uutiset

Nato ei harjoittele huvikseen Suomen rannoilla

Palataan uhallakin niin kauas kuin 1930-luvun lopulle. Hyväuskoiset suomalaiset poliitikot uskottelivat, ettei mihinkään selkkaukseen saati sotaan kannata varautua. Suomi voi pysyä puolueettomana kuin herran kukkarossa.

Saksan joukot ovat nousseet maihin Turussa lähes täsmälleen 70 vuotta sen jälkeen, kun eduskunta irtisanoi omana aikanaan ilmeisen nerokkaan Ryti–Ribbentrop -sopimuksen.

Presidentti Risto Rytin kirje Adolf Hitlerille juuri ennen kesän 1944 ratkaisevia torjuntataisteluja takasi Saksan avun jatkumisen.

Suomi oli häviötä kohti kulkevan Saksan rinnalla, mutta ratkaisevaa suomalaisittain oli vain ja ainoastaan lopputulos. Itsenäisyys säilyi. Presidentti Ryti pani itsensä peliin ainutlaatuisella tavalla.

Saksa on nyt jotakin ihan muuta, mutta taas ollaan samalla puolella. Saksa on Natossa ja Suomi matkalla.

Poliitikot puhuvat Naton isäntämaasopimuksesta 30-luvun tyyliin: ”Eihän tässä mitään uutta ole, yhteistyöpöytäkirja ei ole sopimus, vaan puiteasiakirja, jonka pohjalta sovitaan kuhunkin konkreettiseen tapaukseen soveltuvasta käytännön isäntämaatuesta”.

Hollantilaisia Nato-joukkoja on nähty Kehä III:lla. Turussa Aurajoki täyttyy viikonloppuna sotalaivoista. Northern Coasts -harjoituksessa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä. Ei siellä huvikseen harjoitella. Tarkoitus on valmistautua tositoimiin, niin pahalta kuin se ehkä julkisesti sanottuna maistuukin: sotaan ja syveneviin selkkauksiin.

Kun Nato virittää sotakonettaan Suomen rantojen puolustamiseen, kysymys ei voi olla muusta kuin Suomen Nato-jäsenyyden pohjustamisesta. Sitä vain ei haluta myöntää, koska se on poliittisesti epäkorrektia. Vaalit ovat tulossa, ja kansan pääosa vastustaa liittoutumista. Kansan käännyttämisestä ei puhu entiseen ylimieliseen ääneen edes pääministerivastuuseen noussut Alexander Stubb (kok.).

Menneisyyden haamut leyhähtelevät esiin vanhasta paikasta: Kremlin käytäviltä ja useimmiten niin, että kulman takaa näkyy vain vilahdus siitä, kuka oikeasti on äänessä.

Venäjän karhu urahti, että Naton kanssa sovittava isäntämaajärjestely merkitsee Suomen puolueettomuuden loppua.

Kas kun Kreml ei viitannut neuvostotapaan maidemme väliseen YYA-sopimukseen, keskinäiseen rauhanomaiseen rinnakkaineloon ja sen ehdottoman jatkuvuuden kaikkinaiseen takaamiseen.

Suomen puolueettomuuden päättyminen on taatusti noteerattu Moskovassa. Puhe on tarkoitushakuista retoriikkaa, jolla halutaan hämmentää.

Kaikki eivät Suomessakaan ole luopuneet puolueettomuuden haikailusta. Se on kaikuja menneestä maailmasta, jossa oli kaikki paremmin, lapset söivät voita, ja Kekkonen hiihti väsymättä kesät talvet.