Uutiset

Nato ei voi nousta esteeksi

Kokoomuksen puoluejohtaja Jyrki Katainen johtaa hallitusneuvotteluja hiljaisuudessa. Julkisuuteen – median käyttöön – tihkuu tietoa sovituista ja avoinna olevista kysymyksistä äärimmäisen niukasti.

Tilanteessa ei ole poikkeuksellista, vaitonaisuus on leimannut aiempiakin hallitusneuvotteluja ja -tunnusteluja. Kun neuvottelut ovat kesken, ei kukaan neuvottelijoista voi tulla kertomaan lopputulosta.

Kun ratkaisuja ei ole tehty, kaikki on asiallisesti päättämättä. Hallitusohjelma on aina kokonaisuus, joka on saatettu tasapainoon puolueiden ponnistuksilla ja sovittelulla.

Kun tavoitteena on tällä kierroksella vielä laajapohjainen monen puolueen hallitus, on ohjelmassa poikkeuksellisen paljon neuvoteltavaa. Tästä kertoo jo nyt neuvonpitoon kulunut aika.

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen korosti hallituksen muodostamisen olevan myös luottamuksen rakentamista. Näkökulma on erittäin keskeinen.

Luottamus kasvaa keskinäisessä kanssakäymisessä, sopimisessa ja kiistojen hautaamisessa.

Hallitukseen menossa olevia puolueita ei lähentäisi keskeneräisten asioiden tuominen julkisuuteen. Mitä tästä seuraisi, se on nähtävissä: hallitusneuvotteluista tulisi julkista riitelyä, nokittelua ja pisteiden keräämistä.

Tiedon tyhjiö täyttyy tässäkin tapauksessa huhuilla – ja myös mediassa. Tuorein julkisuuteen putkahtanut väite kertoo kokoomuksen ja vasemmiston kiistelevään oikein tosissaan Suomen Nato-linjasta.

Neuvotteluja vetävä Alexander Stubb (kok.) ei tietenkään suostu antamaan keskustelusta väliaikatietoja, sen sijaan hän patistaa lähdekritiikkiin.

Neuvo on paikallaan ja erinomaisen hyvä.

Nato on toki yksi asia hallitusneuvotteluissa. Varmasti kokoomus on Suomen kantaa tavalla tai toisella rukkaamassa – päivittämässä – ja vasemmisto pitämässä kiinni vanhasta linjasta.

Lähtöruudussa pitääkin olla eri mieltä, jotta vastapuoli ei pääsisi ikään kuin sanelemaan hallitusohjelman yksityiskohtia mielensä mukaiseksi.

Stubbin viittaaman lähdekritiikin valossa voi sitten kysyä, kuinka suuresta, repivästä ja peräti hallituksen syntyä uhkaavasta riidasta mahtaa olla kysymys.

Nato on hallitusohjelmassa pieni ja asiallisesti kovin mitätön yksityiskohta. Näin jo siksi, että myös kokoomus vaatii jäsenyyden tueksi kansan tahdon, mikä on mitattavissa lähinnä kansanäänestyksellä. Kansa ei tue Nato-jäsenyyttä.

Nato sopii kokoomuksen ja vasemmiston henkisen sylipainin välineeksi. Se on kovin pitkälle kinaamista kinaamisen ilosta, sillä osapuolet tietävät taatusti asian kevyen painoarvon.

Ehkä kokoomus halusi järjestää koeponnistuksen vasemmiston ja varsinkin SDP:n mielialojen tarkistamiseksi. Siirto oli turha, sillä vasemmisto ei halua mullistaa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.