Uutiset

Nato-joukkoihin ei sammutetuin lyhdyin

Naton iskunyrkki pysyy todennäköisesti hyvinkin tiukasti Yhdysvaltain komennossa.

Suomi on puolustusministeriön ylijohtajan Pauli Järvenpään mukaan saamassa vuoden kuluessa kutsun osallistua suoraan Naton nopean toiminnan joukkoihin.

Ylijohtaja Järvenpää osannee harkita sanansa. Tässä tapauksessa marssijärjestystä on kuitenkin syytä lievästi ihmetellä.

Tärkeät linjanvedot perusteluineen kuuluvat poliitikoille, lähinnä eduskunnan luottamusta nauttivalle pääministerille ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa myös presidentille.

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) mukaan hallitus ei ole käsitellyt suomalaisten osallistumista Nato-joukkoihin. ”Asiaa katsotaan sitten, jos kutsu tulee”, kuului jokseenkin mitäänsanomaton selitys.

Suomalaisten osallistuminen Nato-harjoituksiin tai Nato-johtoiseen kriisinhallintaan ei ole mitenkään uutta tai tavatonta. Naton johto on jopa toistuvasti esittänyt, että suomalaiset voisivat hyvinkin olla mukana myös suunnitelluissa iskujoukoissa.

Naton rauhankumppanuusohjelman mukaiset harjoitukset ovat tuttuja monille suomalaissotilaille. Naton ”iskujoukot” ovat kuitenkin jotakin aivan muuta. Mitä? Sitä ei yleisesti tiedetä, joten joukkoihin osallistumisesta on turha puhua minkäänlaisena itsestäänselvyytenä, kuten ei myöskään siitä, että Nato-yhteistyö syvenee loputtomiin ja sotilasliittoon päädytään monen erillisen päätöksen summana tai peräti ajopuuna.

Päätöksiä Nato-joukkoihin osallistumisesta ei voi tehdä sammutetuin lyhdyin eli tuomatta avoimesti julki kaikkia olennaisia syitä ja seurauksia. Poliitikkojen päät voivat kolahtaa pimeässä petäjään.

Nato-joukosta on päätettävä asianmukaisessa järjestyksessä ja nojautuen – ilman tulkintakiistoja – uudistettuun kriisinhallintalakiin.

Päätöksenteko Suomen varsinaisesta Nato-jäsenyydestä ei ole ajankohtaista, koska kansa ei ole siihen valmis.

Kansalaisilla onkin korostetusti oikeus tietää, ovatko nopean toiminnan joukot vain välivaihe matkalla liittoutumiseen.

Nato suunnittelee uusia joukkojaan käytettäväksi ”suoraan puuttumiseen”, mikä tarkoittaa ei enempää eikä vähempää kuin taistelutoimintaa. On muistettava, että Naton iskunyrkki pysynee tiukasti Yhdysvaltain komennossa.

EU:n nopean toiminnan joukkoja, joihin Suomi on lähtemässä hyvää vauhtia mukaan, käytetään kriisinhallintaan, jossa voimankäyttöä pyritään välttämään.

Onko Suomella tarvetta ja voimavaroja ottaa osaa kovin moniin kansainvälisiin sotilasosastoihin?

Kansainvälinen kriisinhallintayhteistyö tarvitsee suomalaisten panosta, mutta mitä Suomi hyötyy kriisinhallinnasta?

Nato-joukkoihin tuskin edes halutaan yhtenäisyydenkään vuoksi sotilaita eri maista kovin erilaisista lähtökohdista. Suomalaisten ei ole mieltä lähteä mukaan ”toisen luokan” sotilaina vaan niin oikeuksien kuin velvollisuuksienkin pitää olla samat kuin muillakin.