Uutiset

Natolle ei voine vastata kieltävästi

Suomi on jo yli kymmenen vuotta osallistunut Naton rauhankumppanuusohjelmaan, jota on asteittain syvennetty.

Nato on muuttunut perinteisestä kylmän sodan aikaisesta sotilasliitosta, lännen turvalinnakkeesta, voimakkaaksi kriisinhallintajärjestöksi, jolla on vakiintuneet suhteet myös Venäjän kanssa.

Nato aikoo tarjota Suomelle ja muutamille muille maille laajennettua rauhankumppanuutta. Kumppanuusmaiden etujoukko pääsisi nykyistä paremmin päättämään kriisinhallintaoperaatioista.

Jäsenmaiden ulkoministereiden on tarkoitus käsitellä asiaa kuluvan kuun lopulla. Uudistettu rauhankumppanuus lienee esillä Naton huippukokouksessa marraskuussa Riikassa.

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) mukaan yhteistyöaloitteeseen suhtaudutaan ”myönteisen uteliaasti”. Hänen mukaansa tarjous on suunnattu maille, joita jäsenyys ei kiinnosta, joten sitä ei voi näin tulkiten pitää Suomen askeleena kohti jäsenyyttä.

Pääministerin vempulointi ei ole tarpeen. Se kertookin lähinnä keskustalaisesta yliherkkyydestä. Uusi yhteistyötarjous ei ehkä tuo Nato-jäsenyyttä lähemmäs, mutta ei varmasti vie sitä kauemmaskaan.

Puolueensa puheenjohtajana Matti Vanhanen ei voi sanoa halaistua sanaakaan, joka tulkittaisiin Nato-jäsenyyden edistämiseksi. Hän joutuu keskustan ensi kesäkuun puoluekokouksessa jo muutenkin luokille.

Suomen on vaikea ottaa kantaa tarjoukseen, jota ei vielä virallisesti ole.

Tiedetään kuitenkin jo, että kielteistä vastausta on erittäin vaikea antaa.

Nato-jäsenyys on Suomelle mahdollinen, mutta ei ajankohtainen. Natossa tätä linjausta on kuunneltu ymmärtävästi hymyillen, silti kärsivällisyydessäkin on rajansa.

Suomen on todennäköisesti pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen – Ruotsin vanavedessä – ja otettava vastaan, mitä Nato tarjoaa, jos valmiutta jäsenyyteenkään ei ole.

Suomen kriisinhallintavalmiudet ovat maan kokoon ja voimavaroihin nähden hyvät ja niitä pitää edelleen kehittää maan omien puolustusvalmistelujen osana.

Miksi pitäisi kavahtaa mukaanmenoa kansainvälisten operaatioiden suunnitteluun, koska niihin on valmiutta ja halua mennä muutenkin mukaan?

Mitään varmuutta ei ole, tekeekö Nato tarjouksensa. Onko sen järkevää jaotella jäsen- ja kumppanuusmaitaan uusiin ryhmiin? Linjaus siitä kuuluu Natolle, ei Suomelle. Valta Natossa on sen jäsenillä, ei Suomen kaltaisilla mailla, jotka saattavat jäädä lastuiksi muiden tekemien päätösten laineille.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on tuominnut koko hankkeen Suomen uittamisena kohti Natoa. Soini on huutavan ääni korvassa, joka saanee vastakaikua eduskuntavaalien lähestyessä. Kansalaisten Nato-vastaisuudella on helppo ratsastaa.

Tosiasiat olisi nähtävä, vaikka niitä hämärtääkin Yhdysvaltain sotapolitiikkaan kohdistuva vastenmielisyys. Siitä ammentaa voimansa epäluulo, jota Soinin kaltaiset populistit käyttävät sumeilematta hyväkseen.

Päivän lehti

4.4.2020