Uutiset

Nätti on rumaa rajumpaa

Tekisi mieli koskettaa. Tuula Lehtisen taulujen kukkakuvioiset raamit Hämeenlinnan taidemuseon alakerrassa ovat kuin tyynyjä. Eipäs, vaan uimapatjoja. Tai mahdollisesti sittenkin kiiltävää keramiikkaa.

– Harkinnassa on tuoda saliin erillinen kappale samaa materiaalia, jota saisi luvan kanssa koskettaa, taiteilija nauraa.

Sormia syyhyttävien kehysten sisällä on maisemamaalauksia, joista tulee mieleen vuosisatojen takainen Italia.

Töissä yhdistyy erinomaisesti se, mitä Lehtinen tutkii ja pohtii. Näyttelyn nimi on Kauneudesta, ja se kattaa Lehtisen uran, vaikkei varsinaisesta retrospektiivista olekaan kysymys.

Graafikkona aloittanut Lehtinen yhdistelee töissään erilaisia materiaaleja ja tekotapoja. Häntä kiinnostavat elementit, jotka yleensä sivuutetaan ylenkatseella ja olankohautuksella, kuten vahakankaiden kuviot tai posliiniesineet.

Mikä erottaa taiteen ja koristeen?

Kun Tuula Lehtinen aloitti kuvataiteen opinnot Suomen taideakatemiassa 1970-luvulla, hän pettyi. Häntä kiinnosti maisemien ja kukkien maalaaminen, ihon hehku.

Ne olivatkin kiellettyjä aiheita.

– Tuli heti sellainen olo, että niihin pitää tarttua. Ei saa olla sellaisia aiheita, joista ei saisi tehdä taidetta. Koko urani on mennyt siihen, että olen purkanut näitä tabuja itsessänikin.

Lehtinen uskalsi tarttua arjen kauneuteen, vaikka taiteen tarkoitus kauneuden kuvaajana on kauan sitten muuttunut lähes päinvastaiseksi.

– Kauneutta pidetään epäilyttävänä, ja jopa ajatellaan, etteivät kauneus ja älyllisyys kuulu yhteen, Lehtinen pohtii.

Miten uskalsit ottaa taiteesi osaksi kotien koristeet ilman ajatusta satiirista?

– En ole kovin varovainen. Aina mieluiten sanon, mitä ajattelen. On kiinnostavaa, miksi jokin on signeerattu taideteos ja toinen vain nimetön koristekuvio, vaikka senkin on joku suunnitellut.

Lehtinen arvelee, että kenties aika alkaa olla sopiva kauneudellekin – sanan kiellettyys alkaa hapertua. Silti lähtökohta avaa huimia syvyyksiä: ajatella, näinä aikoina kohauttaa enemmän nätti kuin veri tai uloste.

– Haluan provosoida positiivisella.

Virhe luo vipinää

Kauneudesta-näyttelyn töistä suurin osa on isoja. Niissä yhdistyvät muun muassa grafiikka, öljymaalaus, silkkipainotekniikka, posliinimaalaus, venäläisen posliinin kuviointi ja mosaiikki.

Yläkerran suuret mosaiikkiteokset räväyttävät syksyn kertaheitolla vaaleanpunaiseksi.

Alakerran Joutsenlampi-teoksessa taiteilija on käyttänyt italialaista smalto-mosaiikkia, mutta yläkerran ruusuiset teokset ovat perusolemukseltaan valkoista kylpyhuonekeramiikkaa.

– Kaikki on käsin väritetty ja sitten poltettu.Töistä on ensin tehty kaaviot, joiden mukaan eriväriset palaset on laskettu. Vipinä ja säpinä syntyvät väistämättä jäävistä virheistä. (HäSa)

Tuula Lehtinen: Kauneudesta. Näyttely on esillä Hämeenlinnan taidemuseossa 10.2.2013 saakka.