Uutiset

Näyttelijä Urho Kaleva Kekkonen

Ansioituneen historiantutkijan Pekka Visurin tuore kirja Suomi kylmässä sodassa kiihdyttää tunteita, kauniisti sanottuna herättää keskustelua. Kärkijoukossa tohtori Jukka Tarkka ja Evan johtaja Risto E. J. Penttilä eivät sulata Visurin ajatusta, että 1970-luku oli Suomen menestystarina sen ja Neuvostoliiton suhteissa.

Mistä on kyse? Tietysti suomettumisesta, asiasta, jonka vatvominen jatkuu ja jatkuu ilman ratkaisua. Tässä ei ole ihmettelemistä, sillä vain äärimmäisessä diktatuurissa ihmiset suhtautuvat historiaan yhdellä – sallitulla ja käsketyllä – tavalla.

Viritys voitosta tai tappiostakin on historiantutkimukselle outo. Totta kai 1970-luku saattoi olla Suomelle jotain muutakin kuin menestystarina tai tappio.

Niin sanottu suomettuminen on ja pysyy joidenkin suomalaisten sielun vammana. Tarkka tiivistää tämän joukon näkemyksiä keskiviikon Helsingin Sanomissa näin:

– Tuolloin Suomen eliitin suuri osa mielisteli Neuvostoliittoa kaikella, mistä arveli siellä ehkä pidettävän. Tuolloin monille muillekin kuin vain uskoon tulleille vasemmistolaisille Neuvostoliitto oli rauhan ja hyvyyden keskus.

Ystävyyspolitiikkaan rakastuneet elivät Tarkan mielestä haaveiden maailmassa. Kun liian moni suomalainen kumarsi itään, 1970-luku oli vaarallista aikaa.

Tuttuja väitteitä, jotka elävät tästä eteenpäin vuosikymmeniä.

Jos ei kumarra, pitää olla selkä suorassa tai panna peräti hanttiin. Suomettumisen kiroajien mielestä suomalaisten pokkurointi oli syntiä. Kohti punaista itää olisi pitänyt viskoa silloin tällöin muutamia kivenmurikoitakin, vähintään selkä olisi tullut pitää suorassa kumartelun välttämiseksi.

Kun iso korsto uhkaa vetää pientä ihmistä turpaan, tilanne pakottaa takuuvarman häviäjän nöyräksi. Jos on aikaa, pienen täytyy korvata voiman puute neuvottelutaidoilla.

Selkäsaunaa voi yrittää estää korston kamalia vaatteita kehumalla. Mitä sitten, jos siinä samassa ylistää pullistelijan lihaksia ja kampausta sekä nyrkkisankarin sukulaisiakin.

Mitä Suomi hävisi, kun Neuvostoliittoa kehuttiin?

Missä olivat suomettumisen henkiset vauriot? Suomi siirtyi mutkattomasti Neuvostoliiton romahdettua Mauno Koiviston kauteen. Maa oli ja on vakaa läntinen demokratia.

Kuka ei muka tiennyt, että itäisen suurvallan perimmäinen päämäärä oli marxilaisen opin mukainen maailmanvallankumous, maapallon muuttaminen kommunistiseksi diktatuuriksi?

Historian väitöskirjaansa kirjoittava Timo J. Tuikka sanoo Urho Kekkosen vihanneen aina Neuvostoliittoa. Kekkonen oli taitava näyttelijä, tulkitsee Tuikka keskiviikon Keskisuomalaisessa.

Väite ei ole uusi, mutta tällä kertaa sen takana seisoo nuori tutkija.

Suomettumisen syväluotaajilla onkin edessään kova urakka: kuka eliitin edustajista oli tosissaan, kuka näytteli?

Tarkan sijasta töitä on Turkalle.

markku.peltonen@hameensanomat.fi

Mitä Suomi hävisi, kun Neuvostoliittoa kehuttiin?