Kolumnit Uutiset

Neljäkymmentä vuotta on pitkä aika

Tänä kesänä on taas saanut tuntea itsensä aika iäkkääksi. Kaikkialla on toitotettu, kuinka Etykin huippukokouksesta tulee tänä vuonna kuluneeksi neljäkymmentä vuotta.

Onhan täysin uskomatonta, että sellaisesta tapahtumasta, jonka itse muistaa, on monta vuosikymmentä. Hyvä, kun muistaisi itse olevansa yli 50-vuotias!

Samalla ei voi olla miettimättä, kuinka paljon maailma ja Suomi ovat muuttuneet tuona aikana. Enimmäkseen hyvään suuntaan, mutta ei kuitenkaan täysin. Vielä runsas vuosi sitten oli vaikea edes kuvitella, että juhlakokous alkaisi riitelyllä, ja vielä niin, että Venäjä moittii Suomea.

Venäjä taitaa olla nykyään kumppani, jonka kanssa on vaikea olla väleissä. Silti Kekkosen ajan lapsi ei voi olla ajattelematta, olisiko tässä voinut olla löydettävissä diplomaattisempikin ratkaisu.

Minä en tietenkään tiedä, mikä se olisi voinut olla – meillähän on poliitikot ja diplomaatit sitä varten, että he pohtisivat näitä asioita ihan täyspäiväisesti. Heidän tulisi pystyä ajattelemaan luovasti ja neuvottelemaan taitavasti. Nyt jäi mielikuva, että kaikkea mahdollista ei tehty.

Niinpä Etykin nelikymppisiä juhlitaan nyt vähemmän juhlavissa tunnelmissa. Taisivat mennä Suomen panostukset tämän kokouksen järjestelyissä ainakin osin hukkaan.

Muistan kesästä 1975 toki muitakin asioita kuin Etykin. Heinäkuussa Anne Pohtamosta kruunattiin maailmankaikkeuden kaunein.

Sehän tuntui 15-vuotiaasta melkein kuin olisimme saaneet oman kuninkaallisen.

Onneksi tätäkin merkkitapausta juhlistetaan nyt neljänkymmenen vuoden jälkeen, ja kaiken lisäksi Etyk-henkisesti. Anne Pohtamon kilpailuasut ja muita vaatteita on nimittäin esillä Urho Kekkosen entisessä virka-asunnossa Tamminiemessä. (Saattaisi Urkkia muuten huvittaa, jos tietäisi…)

Kohta alkavan kesälomani yksi kohde on siis tiedossa. Vihdoinkin Tamminiemeen!

Mutta muistan toki kesästä 1975 muutakin. Pääsin silloin ensimmäistä kertaa oikeisiin kesätöihin, kokonaiseksi kuukaudeksi konttorin tiskin taakse. Työpaikka oli muuten Hämeen Sanomat.

Kesätyön jälkeen oli partioleiri, ja loppukesästä oli rippileirin vuoro.

Mutta Kekkosen aika jatkui ja jatkui. Jälkikäteen tuntuu kummalliselta, että hän oli presidentti syntyessäni, ja väistyi vasta, kun olin 21-vuotias.

Menot