Kolumnit Uutiset

Nettikö meistä teki pahansuopia idiootteja?

Ilta lähiöpubissa vuosia sitten. Baaritiskillä oli asiakkaiden käyttöön tarkoitettu tietokone. Sen äärellä istui – tai pikemminkin baaritiskiin tukeutuen nuokkui – ihan tavallisen näköinen, tuohtuneen oloinen varhaiskeski-ikäinen mies.

Miekkosen silmät tahtoivat lupsahdella itsestään kiinni. Aina ne kuitenkin pysyivät sen aikaa auki, että mies sai hakattua näytöllä olevaan tekstilaatikkoon muutaman kirjaimen kerrallaan. Hän murjoi näppäimistöä yhden sormen tekniikalla sellaisella raivolla kuin syntymässä olisi vähintään itsenäisyysjulistus.

Ohi kulkiessa oli pakko kurkata, minkä sortin tuotos aamuyön tekstinikkarilla mahtoi olla työn alla. Se oli kommentti maakuntalehden verkkosivujen keskustelupalstalle.

Tätä aamuöistä näkyä olen yrittänyt muistella ja kuvaillut kollegoillekin, kun lukijapalaute on ollut luokkaa ”kirjoittaja tekisi yhteiskunnalle palveluksen hyppäämällä koskeen”.

Joskus muinoin tekstiviestipalsta oli synonyymi sellaiselle, mitä ei voinut lukea kahta sanaa pitemmälle ilman että tunsi savun nousevan korvistaan. Tämän päivän nettikommentointi on tekstiviestipalsta potenssiin tuhat.

Vähän aikaa sitten nuori laulaja kertoi MTV:n haastattelussa mieluiten karttelevansa julkisuutta, koska nettikommentointi tuntuu hänestä niin pahalta. Mitäpä tuumasivat lukijat? Että asiaa ei ainakaan helpota ”tuo 150 kg ylimääräistä, eeh, lihasta. Jos ei tyksi julkisuudesta, niin huonot oltavat on, kun on pakko olla tyrkky!”

Pahin ryönä, mitä verkossa pyörii, yhdistetään meillä usein MV-lehteen. Moni muukin osaa, kun aihe osuu kohdalleen. Esimerkistä käy se silmitön lynkkaus, jonka kohteeksi maanantaina menehtynyt Teri Niitti  joutui vuosi sitten paheksuttuaan lentokoneessa imettäneen naisen toimintaa.

Julkinen anteeksipyyntökään ei hiljentänyt sellaisten viestien tulvaa, joissa häntä nimitettiin yhteiskunnan syöpäkasvaimeksi ja kehotettiin tappamaan itsensä.

Ei ole vain yksi eikä kymmenen kertaa, kun haastateltava on sanonut, ettei aio lukea juttuun tulevia nettikommentteja oman mielenterveytensä vuoksi.

Miten tähän oikein päädyttiin? Tekikö internet meistä pahansuopia idiootteja vai tarjosiko se vain väylän ikiaikoja muhineen turhautumisen ilmoille purskauttamiseen?

Jos käyttäytyisimme näin muuallakin kuin netissä, huitoisimme satunnaisia ohikulkijoita kadulla. Sanoisimme vaatehankintaansa esittelevälle tuttavalle, että näytät siinä entistäkin hirveämmältä. Näyttäisimme esimiehelle keskisormea aina kun ohittaisimme hänen työpisteensä.

Itse asiassa 1600-luvun Suomessahan loukattiin niin, että noustiin kestikievarin pöydälle, näytettiin takapuolta kruununmiehelle ja kehotettiin häntä nuuhkaisemaan.

Ei kovin ylevä tapa sekään. Mutta ainakin se sisälsi mahdollisuuden suoraan ja nopeaan palautteen palautteeseen.

Hanna Kuonanoja

Päivän lehti

25.1.2020