Uutiset

Nettimaailma ei ole ikinä jokaisen ulottuvilla

Tietoteknikka on muuttanut tiedonvälitystä ja -hankintaa niin radikaalisti, että osa kansalaisista on vaarassa pudota kokonaan kärryiltä.

Unohdamme aivan liian helposti, että kaikilla ei ole tietokonetta, ei taitoja sitä käyttää eikä varaa sellaista laitetta koskaan hankkia. Kaikilla ei ole edes kännykkää, vaikka niin helposti tarjoudumme lähettämään tiedon tekstiviestinä.

Näitä ihmisiä ei saa leimata pelkästään menneen maailman jäänteiksi, joista ei tarvitse välittää. Ikinä ei tule sellaista tilannetta, että netti- ja digimaailma olisi jokaisen suomalaisen ulottuvilla.

Kuuntelin sivusta muutaman nuoren työtoverin kahvipöytäkeskustelua. Oli puhetta puhelinluettelon tiedoista. Yksi älykkäistä nuorista ihmetteli, kuka puhelinluetteloita enää käyttää. Hämmästykseltäni en saanut sanaa suustani sanoakseni, että minä ainakin käytän sitä vielä ja usein.

Lisäksi käytän ahkerasti Numeronettiä, googlaan ja etsin tietoja www-sivuilta. Siis silloinkin, kun etsin puhelinnumeroa, josta saisin elävän ihmisen puhelimen päähän ja asiani hoidetuksi.

Nettiuskovaisuus on edennyt niin pitkälle, että internet ei aina edes yritä palvella puhelinnumeron metsästyksessä.

Minun olisi hiljattain pitänyt soittaa suuren tavarataloketjun myymälään, mutta ketjun nettisivuilla ohjattiin vain edelleen eri osastojen nettisivuille.

Numerotiedustelusta sain myymälöiden puhelinnumerot, mutta molemmat sieltä saamani numerot olivat pois käytöstä!

Kun minulla ei ollut myymäläpaikkakuntien puhelinluetteloita, lakkasin etsimästä ja menin toisen ketjun kauppaan.

Sen verran empatiaa on itse kullakin oltava, että osaa asettua netittömien ja kännykättömien ihmisten asemaan.

Enimmäkseen he varmaankin ovat vanhuksia, varattomia tai sairaita, mutta eivät kaikki. Jotkut vastustavat nykyajan vempaimia ideologisista tai muista periaatteellisista syistä.

Yhteiskunnalla ei ole oikeutta sysätä ketään heistä syrjään, mutta syrjäytymisvaarassa he ovat koko ajan.

Toimittajilla ja medialla on avainpaikka tiedonjakelussa, vaikka me emme ole siitä tietenkään yksin vastuussa.

Ei suinkaan riitä, että kehotamme etsimään osoitteita ja puhelinnumeroita nettisivuilta, lukemaan lisää netistä ja blokistamme tai lähettämään kysymyksiä pelkästään sähköpostina. Puhelin on keksitty.

Ilahdun joka kerta, kun Kelan jokaiseen kotiin tuleva tiedotuslehti kolahtaa postiluukusta.

Samoin huokaisen helpotuksesta, kun saan Hämeenlinnan kaupungin, Vanajaveden opiston ja Hämeen kesäyliopiston joka talouteen jaettavat tiedotteet.

Kiitos niistä. Minun mielestäni paperille painettu voittaa virtuaalimaailman edelleen mennen tullen, vaikka kovasti odotankin sähköistä kirjaa rakasta paperista kirjaa täydentämään.

pirkko-liisa.kastari@hameensanomat.fi