Uutiset

Neuvola ja neuvonta

Hämeen Sanomissa oli kaksi mielenkiintoista artikkelia 5.1.2006 (”Neuvoloiden työkenttä laajenee” ja ”Varhainen kiinteä ruoka saattaa lisätä diabetesriskiä”). Niiden tiimoilta muutama kommentti.

On totta, että neuvoloissa on liian vähän työntekijöitä, edelleenkin.

Pelkät puheet ja lehtiartikkelit eivät kuitenkaan asiaa auta. Eeva-Kaarina Veijalainen toteaa, että ”neuvoloissa tarvitaan eniten lisää aikaa”. Seuraavaksi eniten tarvitaan varmasti lisää täsmällistä osaamista ja avarakatseista innostusta, mihin toivottavasti lisääntynyt aikakin antaisi mahdollisuuden.

Mielestäni osa neuvoloiden ongelmista lähtee jo terveydenhoitajien koulutuksesta. Koulutus antaa kyllä perusvalmiudet hoitaa terveydenhoitajan tehtäviä, mutta hyödyllisin opittava asia olisi se, miten etsitään ja sovelletaan uutta tietoa.

Myös oikeanlainen asennekasvatus olisi tärkeää, että tuleva ammattilainen etsisi ennakkoluulottomasti uutta tietoa, uusia työtapoja ja uusia yhteistyökanavia asiakkaidensa parhaaksi. Työnantajan tulisi sitten antaa mahdollisuuksia ja kannustaa uuden oppimista ja toteuttamista.

Toinen ongelma on Veijalaisenkin toteama työnjaon epätarkoituksenmukaisuus. Ainakin osittain sen syynä on ajattelemattomasti käyttöön otettu terveydenhoitajien ”väestövastuu”, se että sama ihminen hoitaa kaiken vauvasta vaariin.

Eihän kukaan pysty hallitsemaan koko skaalaa kovin syvällisesti ja samalla vielä kehittämään jokaista osa-aluetta tasapuolisesti. Syvällisempi osaaminen ja sen osaamisen soveltaminen vaatii erikoistumisen mahdollisuutta, kunkin työtehtävän mukaan.

Olisikohan aika taas kokeilla sitä, että sairaanhoitaja hoitaa avosairaanhoitoa, terveydenhoitaja terveysneuvontaa, kätilö raskaana olevia jne.?

Olen samaa mieltä Veijalaisen kanssa siitä, että kun omia luomuverkostoja ei ole, niin viranomaisten merkitys perheen tukena kasvaa. Näiden lisäksi toimii nk. kolmas sektori, jonka merkityksen tietämättömät niin helposti unohtavat ja/tai sivuuttavat.

Hämeen Sanomien toinen artikkeli koski Maijaliisa Erkkolan tuoretta väitöskirjaa. Aihe liittyy kiinteästi neuvoloiden toimintaan. Artikkelissa puhuttiin varhaisen kiinteän ruoan aloittamisen eräästä epäedullisesta vaikutuksesta. Kääntäen voisi sanoa, että imetysohjaus ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla.

Imeväisruokinnan kansalliset ja kansainväliset suositukset ovat Suomessa vielä saavuttamatta. Täysimetystä tulisi jatkaa 6 kuukauden ikään ja lisäruoan aloittamisen jälkeen osittaista imetystä yhden vuoden ikään asti; WHO:n ja Unicefin suositus imetyksen kestoksi on vähintään kahteen vuoteen asti, ja jos se äidille ja lapselle sopii, mielellään pidempäänkin.

Äidinmaidon tulisi olla oleellinen osa vauvan ravintoa vielä pitkään kiinteiden aloittamisen jälkeen. Uuden tutkimuksen mukaan esimerkiksi keliakia saattaa puhjeta harvemmin lapsille, joita imetetään pitkään ja jotka saavat edelleen rintamaitoa totutellessaan gluteenipitoiseen ruokaan.

Suomen imetysluvut ovat siis jääneet jälkeen muista pohjoismaista.

Paljon on kiinni synnytyssairaaloiden ja neuvoloiden henkilökunnan kiinnostuksesta vauvamyönteisyyteen. Joillakin alueilla imetyksen edistämiseksi on tehty paljonkin työtä, toisaalla taas ei.

Neuvoloissa on monia taitavia työntekijöitä tekemässä arvokasta työtä. Toivon, että työnantajat ja yhteiskunta antaisivat heille enemmän mahdollisuuksia kehittää tätä palvelutyötä.

Vapaaehtoinen ammattilainen

Kalvola

Päivän lehti

21.1.2020