Uutiset

Neuvostoliitto loppui yllättävän kivuttomasti

Vanha maailmanjärjestys murtui kaksikymmentä vuotta sitten, kun V.I. Leninin bolshevikkien vallankaappauksessa vuonna 1917 alkunsa saanut Neuvostoliitto hajosi. Ihmiskunnan onnelaksi tarkoitettu neuvostomaa syntyi poikkeuksellisen väkivaltaisesti, mutta hajosi lopulta yllättävän kivuttomasta.

Oireita toisen maailmansodan jälkeen hahmottuneesta neuvostojohtoisen itäblokin liitosten natisemisesta oli havaittavissa jo 1980-luvulla. Puolassa solidaarisuusliike asettui uudistusten kärkeen ja vuosikymmenen lopulla kylmän sodan monumentti, Berliinin muuri kaatui ja Itä-Saksa seurasi perässä.

Elokuussa vuonna 1991 vanhan liiton kommunistit Gennadi Janajevin johdolla kaappasivat vallan Neuvostoliiton johdossa olleelta Mihail Gorbatshovilta. Tämä oli lukenut maansa yhteiskunnallisia muutoksia aivan oikein ja käynnisti joukon uudistuksia, perestroikan.

Janajevin juntta ei kyennyt pitkään kaappaamaansa valtaa pitämään, vaan viinahuuruisen, heikosti johdetun joukon selätti varsin nopeasti tuolloin Venäjän presidenttinä ollut Boris Jeltsin.

Moskovat tapahtumia seurattiin kautta maailman lähes reaaliaikaisina uutislähetyksinä. Maailma ei ollut uskoa silmiään, edes suurvaltojen johtajat heti tajunneet suurvallan hajoamisen lopullisuutta. Monet hallitukset tarkkailivat tilannetta tovin ennen kuin tohtivat tunnustaa uudet vallanpitäjät uudesti syntyneen Venäjän todellisiksi hallitsijoiksi.

Mitä Venäjällä on tapahtunut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen? Sen raunioista syntyi joukko uusia valtiota, joista Suomen näkökulmasta merkittävimmät ovat kolme Baltian maata, Viro, Latvia ja Liettua.

Venäjä ei ole kyennyt säilyttämään Neuvostoliiton asemaa sotilaallisena suurvaltana, kansainvälinen pelikenttä jäi yksinomaan Yhdysvalloille.

Kommunistisen suunnitelmatalouden jälkeen läpi Venäjän vyöryi ennennäkemättömän mittava valtion omaisuuden yksityistäminen. Hallitsemattomana se synnytti maahan uuden yhteiskuntaluokan, uusrikkaat liikemiehet, oligarkit. He kahmivat keinoja kaihtamatta valtion omaisuutta, luonnonvaroja ja tehtaita. Epävarmana tulevasta he tallettivat varojaan ulkomaisiin pankkeihin miljardien arvosta ja köyhdyttävät valmiiksi heikkoa yhteiskuntaa entisestään.

Kesti aikansa, ennen kuin maan talouselämä hahmottui nykyiseen muotoonsa. Muutaman hiljaisen vuoden jälkeen myös Suomen idänkauppa elpyi ja Venäjä on taas yksi tärkeimmistä kauppakumppaneistamme.

Demokratian kehitys Venäjällä on kaiken aikaa käynnissä, mutta ei ole vieläkään sitä, mitä lännessä kuvitellaan. Toisaalta maan lähtökohdat ja perinteet ovat kovin toisenlaiset kuin vanhoissa Euroopan demokratioissa.

Uusi Venäjä ei ole osoittanut uhkaavansa Euroopan rauhaa. Sillä on edelleen suuria ongelmia omalla takapihallaan, omien vähemmistöjensä kanssa Kaukasuksella. Erityisesti Venäjän edun mukaista on pitää ainakin länsiraja rauhallisena.