Uutiset

Niin myötä- kuin vastamäessä

Laaksoset juhlivat tänä kesänä 68-vuotishääpäivää. Maltti on pitkän liiton salaisuus.

Kun Anni ja Matti Laaksonen tapasivat, elettiin toisenlaisessa Suomessa. 68-vuotishääpäivää tänä kesänä juhlivat Laaksoset ovat nähneet paljon. Nyt he iloitsevat suuressa pihapiirissä kirmaavista lastenlasten lapsista.

Koko elämänmittaisen avioliiton salaisuus on kärsivällisyys.

-Siinä täytyy pikkuisen malttaa, ettei ihan joka mutkassa sano, että nyt pistän kantapäät vastakkain ja lähden. Täytyy olla malttia molemmin puolin, Matti Laaksonen opastaa.

Samaa mieltä on vaimo Anni Laaksonen.

-Pitää ajatella joka ilta, että olenko ollut tämän päivän niin kuin pitää.

Kumpikin täyttää tänä vuonna 90 vuotta.

Asiakkaaksi parturiin

Hyvinkäältä lähtöisin oleva Anni Laaksonen vietti lapsuutensa tätien ja enojen luona. Äiti oli töissä muualla. 7-vuotiaana Anni muutti takaisin äidin luo.

-Tädin luona Jokelassa viihdyin. Tykkäsin, että se oli oikea koti, hän muistelee.

Anni Laaksonen oli ainoa lapsi. Matti Laaksonen kasvoi sen sijaan 12-hengen sisarusparvessa. Perheen tiet veivät Helsingistä Jokelaan.

Nuoret kävivät rippikoulun yhtä aikaa, mutta eivät vielä tunteneet silloin toisiaan.

-Siihen aikaan ei ollut vielä mitään flirttipeliä, Anni Laaksonen naurahtaa.

Oikea kohtaaminen tapahtui urheiluseura Pontevan pikkujouluissa vuonna 1936. Anni oli mukana kahdessa voimisteluesityksessä ja Matin huomio kiinnittyi nuoreen neitiin.

-Olin siinä ensimmäisenä ja niin sen silmät osui minuun. Ei siinä ollut muuta, kun vähän kiusoitteleva pitkä tähtäys, Anni Laaksonen hymyilee.

Naimisiin vaivihkaa

Nuoret olivat kuitenkin ujoja. He tutustuivat paremmin vasta, kun Anni Laaksonen perusti sattumalta parturi-kampaamon samaan taloon, jossa Matti asui.

-Kun tulin käymälästä ulos näin, että nyt se tähtäripoika tulee tuossa.

Jutuille piti päästä ja niinpä Matti Laaksonen kävi Annilla parturissa ja lainasi jopa Hyvinkään Sanomia, vaikka sama lehti kotiin tulikin.

-Niin, en minä tiedä. Siinä vain kävi sillä lailla. Hän minulle sanoi, että jos sitten mentäs kihlamarkkinoillekin, Matti Laaksonen kertoo.

Ja kihlathan siitä tuli. Se oli lokakuun 27. vuonna 1937. Sitä ennen oli nuorenparin seurustelua koeteltu jo jokailtaisten kävelyjen ohella halkometsällä.

-Ei mennyt hukkaan se riiuuaika, Matti Laaksonen naurahtaa.

Naimisiin Laaksoset menivät vuoden päästä vaivihkaa.

-Ne oli niin pienet häät, ettei pienemmällä paljon voi mennä.

Naimisiin menosta ei kerrottu kenellekään, mutta kun sulhanen laittoi puvun päälle ja tilasi taksin kotiin, arvasi yksi siskoista mistä on kyse. Appiukon neuvo oli pitää koti kodikkaana, mutta sellaisena, että työmiehellä on aina paikka, mihin heittää pitkäkseen.

Lapsilla on isomummulassa tilaa leikkiä

Matti Laaksonen teki uraa kirvesmiehenä ja pääsi Anni Laaksosen isäpuolen urakoihin mukaan. Perheeseen syntyi neljä lasta: Erkki, Esko, Eila ja Esa. Tällä hetkellä Laaksosia ilahduttaa myös seitsemän lastenlasta ja heidän lapsensa.

-Neljättä polvea meitä on jo.

-Lapset käyvät tässä ihan melkein joka viikko, kesällä varsinkin.

-Täällä ne ovat kaikki juoksunsa juosseet. On tilaa mennä, ylpeä isomummu näyttää nykyisen kodin isoa pihapiiriä.

-Niin ne sulosilta tuntuu.

Iittalaan Laaksoset muuttivat Hauhon kautta eläkkeelle jäätyään vuonna 1984. Maailma on muuttunut Laaksosten elinaikana paljon. Moni muutos on ollut hyvästä, mutta lasten pitäisi heistä olla arjessa mukana niin kuin ennen.

-Sitä ihmettelen, kun puhutaan että pitäisi pyykkiä pestä. Konehan sen tekee nykyään valmiiksi.

-Meidän aikaan keitettiin pyykit padassa joka toinen pyhä, aijai sentäs, Matti Laaksonen tokaisee.

-Ihana muutos se on ollut, huomauttaa vaimo Anni Laaksonen vieressä ja keinauttaa pihakeinua. (HäSa)