Niin paljon on vielä suojelematta

 

Olin vähän toisella kymmenellä, kun ensimmäisiä kertoja kävin Riihimäen linja-autoasemalla.
Arkkitehtoninen silmäni lienee ollut varhaiskypsä, sillä melko pian ensikohtaamisen jälkeen aloin inhota Riihimäen linja-autoasemaa. Se näytti rumalta, oli kolkko, epämukava, meluisa ja kaikin puolin tympeä.
 
Nyt sitä pyritään kovasti suojelemaan oman aikansa linjuriasemakulttuurin tyylipuhtaana ja jalomuotoisena, suorastaan palvottavan ihanana edustajana.
 
Suojelkaa ihmeessä, kun niin mieli tekee. Lupaan olla liikuskelematta niillä kulmilla, ellei ole ihan pakko.
 
Hämeenlinnassa esitettiin suojeltavaksi Hattelmalan pellolla kymppitien kainalossa törröttävää betonista pumppukoppia. Siihen olisi kuulemma mainiosti voinut perustaa kahvilan. Hahhaa! Sillä kahvilalla olisi saattanut sumppi seistä pannussa melko pitkään. Suojelu- ja kahvilahanke onneksi hautautuivat.
 
Mutta onhan näitä suojelukohteita vielä vallan löytämättäkin.
 
Aivan oivallinen 1900-luvun lopun peltihallirakentamisen esimerkkialue sijaitsee Hämeenlinnan Kaurialassa. Ei kun esitys Museovirastolle vetämään. Ei niin hienoa museoaluetta sovi päästää asuinrakentamiseen, kun kävelymatkan säteellä on suoraseinäisiä ja kaarevia peltihalleja tulevien polvien ihasteltaviksi ja seassa sopivasti vähän tuoreempia tyypillisiä autokaupan lasipalatseja.
 
Jos Kaurialan suojelu ei onnistu, myös Vanajantien varressa on valittavaksi asti oikein viehättäviä peltihalleja, jopa eri värisiä.
 
Hämeen Sanomien toimitalo on ehdottomasti suojelemisen väärti, vaikka sillä on ikää vasta reilut 30 vuotta. Sadan vuoden päästä riittää ihastelemista siinä, miten keskelle kaupunkia järven rantaan on osattukin rakentaa tällainen arvorakennus eikä ole pilattu maisemaa vaikkapa tylsillä luksusasunnoilla.
 
Järkyttyneenä olen seurannut keskustelun puutetta Hämeenkaaren suojelemisesta. Ei pihaustakaan, vaikka rakennus on oman aikansa helmi. Ehkäpä suojeluhanke viriää, kun kerron, että edesmennyt säveltäjä ja mestaripianisti George de Godzinsky kerran sanoi minulle ihan henkilökohtaisesti, että Hämeenkaaren akustiikka on loistava. Hän väitti, ettei juuri ole paremmassa salissa soittanut.
 
Kyynel vierähti silmäkulmasta, kun kuulin, että Parolan vanha K-kauppa puretaan ihan näinä aikoina.
 
Kiiruhtakaa, suojelijat, kiiruhtakaa! Kytkekää itsenne sen pellillä vuorattuihin puuseiniin ja pelastakaa tuo arvorakennus lapsillenne ja lastenne lapsille. Itse en nyt kerkiä talkoisiin, kun on kiireellistä nenänkaivamista ja kivien potkiskelua.
 
Jos kotimaan suojelukohteet loppuvat kesken, Neuvostoliiton sosialistisen realismin rakennusperintöä riittää. Vaikkapa noin alkajaisiksi suojeluun Tallinnan Lasnamäki.