Uutiset

Niin paljon puuttuu rakkautta

Lastenkodin lasten auttaminen on loputon projekti, jossa yksikään syli tai halaus ei ole liikaa. Hämeenlinnalaiset vievät Venäjälle omaa aikaansa ja antavat lapsille toivoa paremmasta.

Kun istuu bussissa kohti Suomea ja kiroaa kolmen tunnin odotusaikaa tullissa, tulee huono omatunto. Alle tunnin automatkan päässä Suomen ja Venäjän rajalta on Tienhaaran lastenkoti. Siellä on 66 lasta. He käyvät kohta nukkumaan.

Samuel Karjalainen ja kolmevuotias Vjatseslav Minin.

Ei ole ketään joka peittelisi, ei ole ketään joka sanoisi hyvää yötä ja halaisi. Ei ketään muita kuin toisia lapsia. Lapsia, jotka ovat samassa tilanteessa ja yhtä onnettomia. Suurin osa on orpoja tai vanhemmilta on viety huoltajuus alkoholi- tai huumeongelmien vuoksi.

Muutama tunti aikaisemmin hämeenlinnalaiset hyväntekeväisyysyhdistys EVE ry:n jäsenet ovat käyneet vierailulla Tienhaaran lastenkodissa. Lasten kanssa on vietetty aikaa ja vaihdettu kuulumisia.

Lastenkodin lapset ja nuoret eivät surkuttele elämäänsä, vaikka toivoa ei juuri ole kuin aivan nuorimmilla. Heidät voi joku suomalainen tai yhdysvaltalainen adoptoida.

– On täällä parempi kuin ulkona asuminen. Täällä on ruokaa, vaatteita ja mahdollisuus opiskella ja kokeilla muitakin omia taitoja, Sasa Barnas, 16, sanoo.

Hän on asunut lastenkodissa 11 vuotta siskonsa kanssa. Sasa haluaa isona autojen hitsaajaksi.

Lastenkotivuosien aikana monesta suomalaisesta on tullut Sasalle ystäviä. Erityisesti hän pitää hämeenlinnalaisista vieraista, sillä yleensä ryhmä viipyy kaksi päivää ja he tekevät yhdessä kaikenlaista. Nyt leikitään, lauletaan, askarellaan ja kerrotaan tarinoita Jeesuksesta. Vieraat ovat tuoneet jokaiselle lapselle joulupaketit.

– Täällä tarvitaan erityisesti henkistä tukea ja syliä, kertoo yhdistyksen kantava voima Anne Hämäläinen.

Mari Kesäniemi ja Dima Kortsegin ovat ystävät.

Dima Kotsergin, 10, suuret silmät on totiset. Dima istuu aivan liki suomalaista Mari Kiviniemeä. Ystävykset ovat jo halanneet, mutta pienen pojan läheisyydentarve on kova. Hän ottaa Marin vyötäröstä kiinni ja painautuu häntä vasten.

Dima ei irrottaudu Kesäniemestä ennen kuin on pakko – viiden tunnin kuluttua, kun Kesäniemi astuu kotimatkalle bussiin. Dima saattaa Marin ja kävelee hänen kanssaan autolle, pitäen tiukasti kiinni ystävästään. Yhteistä kieltä ei ole, mutta kumpikin puhuu omaa kieltään ja ymmärtää toista. Tulee ikävä.

Mari Kesäniemi ajatteli ylittävänsä itsensä, kun hän lähti ensimmäistä kertaa Viipuriin auttamaan Tienhaaran lastenkodin lapsia.

– Mielessä oli, että käyn vain kerran. Tässä kävi vähän ohraisesti, Kesäniemi hymyilee.

Takana hänellä on useita reissuja kahden ja puolen vuoden ajalta. Joka kerta Viipurista lähtiessä tunnelma on lohduton.

– Tulee tosi toivoton olo. Sellainen, ettei tämä käyminen vaikuta yhtään mitään.

Silti Kesäniemi lähtee joka kerta mukaan matkalle ja suunnittelee lapsille ohjelmaa, hetkiä jolloin voisi löytyä toivon palasia.

-Voi olla, että on iso apu, vaikka sitä ei tiedäkään.

Aljosa Netsaev ja Anne Hämäläinen katsovat, mitä joulupaketista löytyy.

Reissuja varten on perustettu EVE ry eli Eesti-Venäjä kristillinen yhdistys. Yhdistys on nimensä mukaisesti ottanut omakseen venäläisten ja virolaisten auttamisen. Apua viedään Tienhaaran lastenkotiin ja Viipurin synnytys- ja lastensairaalaan sekä Viroon katulapsikeskuksiin, lastenkoteihin, yömajoihin ja Israel-keskukseen.

Toiminnassa alusta asti mukana ollut Kati Valkama kertoo, että lähti ensimmäiselle reissulle hattulalaisen Jatta Heporaudan innoittamana, joka on jo vuosien ajan vienyt Venäjälle apua.

– Sitten kokosimme oman porukan, jonka voimin nykyään toimimme. Anne ja Juhani Hämäläinen ovat porukan äiti- ja isähahmot, Valkama kertoo.

Ennen matkalle lähtöä yhdistyksen porukka on tehnyt paljon töitä. Kerännyt viemisiä ja suunnitellut ohjelmaa.

Hämäläisten ja Kati Valkaman varastot täyttyvät helposti vanhoista vaatteista. Periaate on se, että kaikkea hyvää tavaraa otetaan vastaan, mutta suurin tarve on hygieniatarvikkeista ja rahallisesta tuesta, jolla voidaan ostaa juuri sitä mitä tarvitaan. Esimerkiksi pesuaineita, deodorantteja ja terveyssiteitä.

-Vanhaa tavaraa ihmisten on helppo antaa, koska se on itselle aina ylimääräistä. Joskus herää kysymys, onko ihmisiä, jotka antavat oikeasti itselleen tärkeästä ja merkityksellisestä, Hämäläinen kysyy.

Yhdistys pitää tarkasti huolen siitä, että apu todella menee perille. Kaikki tavarat annetaan henkilökohtaisesti lapsille tai luottohenkilökunnalle.

Natasa Ignaskina, 17, muuttaa pian pois lastenkodista. Natasa haluaisi opiskella matematiikkaa tai lääketiedettä.

Lastenkotien lapsien tulevaisuus on huono. Lastenkodin johtajatar Elezoveta Sutskova sanoo, että jokaisella lapsella on oma elämä, kun he lähtevät 18-vuotiaina lastenkodista.

– Jokaisella on oma tie.

Kysymykseen millainen lasten tie on, Sutskova ei vastaa, vaan kohauttaa hartioitaan.

Monet lapset suunnittelevat opiskelevansa peruskoulun jälkeen. Todellisuudessa ainakaan yliopistotasoiseen koulutukseen on todella vaikea päästä. Elämänhallinta saattaa pettää, sillä turvaverkkoa ei ole. Suuri osa lapsista ei aikuisena saa elämäänsä järjestykseen.

Lastenkotien lasten tilanne on kuitenkin astetta parempi kuin katulasten. Myös Suomen rajan läheisyys tuo apua lastenkodin arkeen.

– Haaveena olisi mennä kauemmaksi Suomen rajalta, maaseudulle, missä lastenkotien lapsilla on vielä huonommat oltavat, Anne Hämäläinen ja Kati Valkama pohtivat.

Kaksikko tietää, että Venäjällä kaikille riittää loputtomasti töitä.

– Pienikin apu on tärkeää ja hyödyllistä, Valkama sanoo.

– Niin, jokainen tekee osansa, se on lähimmäisen rakkautta. Mutta onhan tämä loputon projekti, Anne Hämäläinen jatkaa. (HäSa)

Lastenkodissa on tapana viihdyttää vieraita muun muassa siten, että vieraat joutuvat itse esiintymään. Kuvassa keskellä Daniel Mäkinen.

Ryssäviha näkyy, mutta se ei miehiä lannista
Kyyninen ihminen kysyy, eikö kannattaisi auttaa suomalaisia mieluummin kuin lähteä Venäjälle apua viemään.

– Ryssäviha näkyy Suomessa, mutta matkailu kummasti avartaa. Suomessa asiat ovat todella hyvin, kun näkee, mitä muualla maailmassa on, sanoo Pietarin katulapsiprojektin päällikkö Markku Kuusjärvi Martinus-säätiöstä.

Kuusjärven mukaan Venäjä on rikas maa, mutta siellä hyväntekeväisyydestä ei ole tietoakaan.
-Idea on se, että me viemme sinne mallin siitä, kuinka heikompia autetaan. Kyllä he itse oppivat ajan kanssa, Kuusjärvi uskoo.

Kuusjärvi vetää ehkä Suomen kirkon ainutlaatuisinta projektia. Tampereen hiippakunnan organisoimassa Kadulta kotiin -projektissa remontoidaan suomalaisvoimin kahta Venäjän ortodoksikirkon katulasten vastaanottokotia. Budjetti on miljoona euroa. Tavoitteena on, että kaksi katulasten vastaanottokeskusta on valmiina elokuussa 2007.

Kadulta kotiin -projekti on suunnattu erityisesti miehille.
-Miehet ovat lähteneet hyvin mukaan, vaikka tämä ei ole mikään helppo hanke, sillä rahoituksesta 90 prosenttia miehet hankkivat itse. Mukana on loistavia ukkoja ja uskomattomia jeppejä, Kuusjärvi kehaisee.

Mies ei pelkää raakaa työtä
Hämeenlinnasta projektissa on mukana on 75 miestä, jotka ovat lupautuneet mukaan satunnaisiin talkootöihin omien kykyjensä ja aikataulunsa mukaan. Hämeenlinnassa porukkaa vetää Hannu Tuomola.

– Tämä on projekti, jota mies ei pelkää. Työt ovat myös sellaisia, mitä miehet tykkäävät tehdä, Tuomola kuvailee.
Jokaisen miesporukan tavoitteena on kerätä hankkeelle 20 000 euroa erilaisin talkootöin. Hämeenlinnan porukka on saanut kokoon jo 13000 euroa talkoilla kotimaassa. Ensimmäinen hämeenlinnalainen rakennusryhmä kävi Pietarissa kaksi kuukautta sitten. Toinen ryhmä lähtee matkaan ensi keväänä.

Hämeenlinnalainen Taisto Jurvanen oli mukana Pietarissa remontoimassa toista katulasten vastaanottokodeista.

-Se oli erikoinen, mutta todella hyvä kokemus. Asuimme vastaanottokodissa ja näimme sen elämää. Siellä eletään ahtaasti ja remontilla saadaan paljon lisää tilaa.

Jurvanen innostui osallistumaan, kun näki tiedotusvälineissä juttua Pietarin projektista.

– Tämä on monella tapaa kiinnostava juttu. Tässä saa myös olla konkreettisesti avuksi ja tehdä käsillä töitä, Jurvanen sanoo.
Kadulta kotiin -projektiin etsitään edelleen miesporukoita. Tietoa hankkeesta saa www.katukokoti.fi. (HäSa)