Uutiset

Nimellä on väliä

Tarhaherneitä on useita eri lajikkeita, jotka eroavat toisistaan maun lisäksi esimerkiksi kasvuajaltaan, palon koolta sekä kasvuston korkeudelta. Hämeenlinnan torin herneenmyyjät eivät olleet tietoisia siitä, minkä lajikkeen herneitä he kauppaavat asiakkailleen.

– Hannu Suomisen Sauvon tilalta nämä tuodaan, mutta lajikkeesta ei ole kyllä hajuakaan, sanoi nimettömänä pysynyt myyjä Kallen Marjan myyntipisteellä.

Suomisen herneitä myytiin myös toisella kojulla.

-Haemme nämä tukusta Helsingistä, siksi saman tilan herneitä löytyy useammalta kojulta, selitti myyjä Jari Nieminen, joka selvitti myös herneiden lajikkeen nopealla puhelinsoitolla.

-Onward on myymämme lajikkeen nimi, hän kertoi.


Ajoitus on osittain arpapeliä

Herneen satokauden päättyminen riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin viljelijät ovat onnistuneet porrastamaan kylvämisen. Eri lajikkeet kypsyvät eri tahtia ja istutusajankohdat vaihtelevat.

-Kylvimme Avola-hernettä huhtikuun 20. päivän kieppeillä ja saimme ensimmäisen sadon juhannuksen jälkeen. Viimeiset Onward -lajikkeen herneet kylvimme vasta toukokuun viimeisellä viikolla. Herneitä poimitaan edelleen ja satokausi jatkuu tilallamme vielä, kertoo emäntä Johanna Mettälä Kuusamon Mansikkatilalta Lammilta.

Tämän kesän polttavan kuumat helteet ovat aiheuttaneet päänvaivaa viljelijöille, sillä hernesato on kypsynyt ennen aikojaan.

-Herne lähti hyvin kasvuun ja kypsyikin sitten odotettua nopeammin. Tänä vuonna porrastaminen meni meillä pieleen ja viimeiset herneemme kypsyivät etuajassa noin viikko sitten. Niinä vuosina kun ajoitus onnistuu, riittää satoa heinä-elokuun vaihteeseen, kertoo Mika Kämäri Kankaisten Marjatilalta.

Myös Kuusamon Mansikkatilalla harottiin hiuksia kuumuuden takia, sillä osa hernesadosta piti jättää pysyvästi peltoon.

-Osa sadostamme ehti kuivua pellolle ennen kuin ehdimme poimia sen myytäväksi. Kuivuneille tarhaherneille ei oikein voi tehdä mitään, koska niitä syödään vain tuoreena. Annamme palkojen kuivua sinne ja sitten ajamme leikkurilla päältä ja silppuamme kuivuneen sadon peltoon maa-aineksen sekaan. Näin ravintoaineet saadaan talteen maaperään ja hyötykäyttöön, Mettälä kertoo.


Keltapalko ei kelpaa

Kankaisten Marjatilalla viljeltiin tänä vuonna kolmea eri hernelajiketta: Avolaa, Early Onwardia ja Onwardia.

-Ne ovat vanhoja ja hyväksi havaittuja lajikkeita. Olemme kokeilleet muitakin, mutta nämä ovat laadultaan takuuvarmoja, Mika Kämäri kertoo.

Makueroja lajeissa om jonkin verran, Kämärin oma suosikki on makea Early Onward.

-Jos sadon päästää vanhenemaan ja palot ehtivät muuttua puumaisiksi, niin on ihan sama, mikä lajike on kyseessä. Ei varmasti maistu hyvältä, hän kertoo.

Kuusamon Mansikkatilan emäntä Johanna Mettälä muistuttaa, että herneitä ostaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, etteivät palot ole väriltään kellertäviä ja pinnaltaan karheita.

– Meillä poimijoita ohjastetaan siitä, millaiset palot tulee jättää suosiolla peltoon, Mettälä kertoo.