Uutiset

Nimestään taiteilija tunnetaan

Kun Danny (oik. Ilkka Lipsanen) 1970-luvun lopulla tarjosi yhtiönsä D-tuotannon puolesta sopimusta laulaja Timo Kuusistolle, hänellä oli yksi ehto. Kuusisto oli voittanut rockin SM-kisat taitelijanimellä Tinni, joka kuitenkin toi Dannyn mieleen sarjakuvahahmo Tintin tai hintin, joten se piti vaihtaa.

Tuoreet tangokuninkaalliset Kati Fors ja Saska Helmikallio ovat molemmat vaihtaneet sukunimensä.

– Sinusta tehdään Timppa Kuusisto, ihan niin kuin Jamppa Tuominen, Kuusisto on kertonut Dannyn sanoneen.

Sopimusta ei syntynyt, Kuusisto siirtyi sittemmin oopperalavoille ja Jamppa (oik. Jarmo) Tuominen on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Mutta Iso D tiesi totuuden: vaikkei nimi miestä pahentaisi, oikea nimi voi tasoittaa tietä menestykseen.

Julkisuudessa on pantu merkille, että tuoreet tangokuninkaalliset Saska Helmikallio ja Kati Fors ovat molemmat vaihtaneet sukunimensä. Fors halusi eroon Kati Sorsa -nimestään, koska häneltä kyseltiin, onko hän Riki (oik. Richard) Sorsan sukulainen. Helmikallio puolestaan ei halunnut olla Saska Hagert, vaan tahtoi nimen, joka kertoo sen kantajan kuuluvan lavalle.

Tässä ei pitäisi olla mitään erikoista, sillä Tangomarkkinoiden laulukilpailuun ovat aina kuuluneet erikoiset sukunimet. Missä muualla julkisuuteen nousee kuin liukuhihnalta miehiä, joiden sukunimet pomppaavat heti silmään: (Teuvo) Oinas, (Julius) Meloni, (Petri) Ritari, (Rami) Rafael?

Tässä seurassa Helmikallio ei enää kuulosta mitenkään oudolta nimivalinnalta. Ja nimen vaihtamisella ja taiteilijanimellä esiintymisellä on kevyessä musiikissa pitkät perinteet.

Nimi on mainos
Ytimekäs, mieleenpainuva nimi on esiintyjälle kuin otsaan liimattu mainos. On toki helpompi lähteä keikalle Markku Arona kuin Markku Puputtina. Tai jos nimi on kovin tavalliselta kuulostava, vaikkapa Tauno Peltonen (Tauski), Esa Simonen (Robin), Marko Junnilainen (Bablo) tai Tuula Etola (Berit), taitelijanimi jää helpommin yleisön mieleen. Hätätilassa nimen voi poimia vaikka elokuvasta, kuten Pasi Hailio teki nähtyään Tony Montanan riehuntaa elokuvassa Arpinaama.

Monien suomalaisen viihdemusiikin veteraanien nimet ovat tulleet niin tutuiksi, ettei porvarillisen nimen ja taiteilijanimen välillä ole mitään ristiriitaa: Topi Sorsakoski (Pekka Tammilehto), Danny (Ilkka Lipsanen), Frederik (Ilkka Sysimetsä), Fredi (Matti Siitonen), Irwin Goodman (Antti Hammarberg), Hector (Heikki Harma), Kari Tapio (Kari Jalkanen), Kirka (Kirill Babitzin) ja Markus Allan (Hemmi Allan Isberg) ovat lähes jokaiselle suomalaiselle tuttuja nimiä.

Ja Dingon laulaja Pertti Nieminen alias Neumann kiintyi taiteilijanimeensä niin, että on nykyisin virallisesti Pertti Neumann.

Toisaalta esimerkiksi Jorma Kääriäinen ja Paula Koivuniemi ovat todennäköisesti aivan tyytyväisiä siihen, että heidän uransa alkuaikojen taiteilijanimet Freddie Falcon ja Pia Christina ovat jo aikoja sitten siirtyneet lämpimämpiin keikkabusseihin.

Tammilehdon Pekka tunnetaan myös Sorsakosken Topina.

Oma nimi puhtaana
Taiteilijanimien taustalta löytyy monenlaisia tarinoita. Topi Sorsakoski syntyi, kun kitaraa The Boys -yhtyeessä soittanut Pekka Tammilehto viihdytti muita muusikoita tarinoilla kuvitteellisen Topi Sorsakoski -hanuristin seikkailuista. Pian Jussi Raittinen alkoi esitellä Tammilehdon yleisölle Sorsakoskena, ja nimi jäi elämään.

Matti Siitosesta tuli Fredi asepalveluksen aikana, koska hän muistutti yhden armeijakaverinsa mielestä Kiviset ja Soraset -animaatiosarjan Fred Flintstonea eli Retu Kivistä.

Jotkut klassisen musiikin saralla uransa tehneet laulajat ovat esittäneet kevyempää musiikkia salanimillä, jotta oma nimi säilyisi puhtaana musiikillisista syrjähypyistä. Esimerkiksi Matti Salminen jylisi nuorena miehenä mahtipontiseen tyyliinsä tangoja nimellä Esa Pasa.

Taiteilijanimien toinen etu on se, että noloimmatkin mokat menevät salanimen tiliin. Rehtorina nykyisin työskentelevä Bengt Huhta ei varmasti pane pahakseen sitä, että vuonna 1970 lavastettu itsemurha ja itsensä ristiinnaulaaminen menevät taiteilijanimi Kristianin piikkiin. (STT)

Lähde: Tony Latva & Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas.

Menot