Kolumnit Uutiset

Nizzassa kukaan ei ollut voittaja

Heinäkuun neljästoista on Ranskassa muistopäivä vallankumouksen tuomalle uudelle demokratialle.

Nyt sama päivä on muisto myös niille, jotka rekka runnoi alleen Nizzassa jättäen jälkeensä kaaoksen ja mediamyrskyn.

Samalla valkenee syy, miksi iskeä nyt eikä jalkapallon EM-kisojen aikaan. Ranskan kansallispäivällä on symbolista arvoa, jolla terroristit tahtovat sanoa, ettei Pariisi riittänyt.

Taas huomaa länsimaisen uutisoinnin nopeuden, kun etsitään eloonjääneitä ja päivitetään uhrilukuja. Media seuraa hetki hetkeltä – klikkaa ja katso järkyttävät kuvat.

Verkkoon päivittyy nopeasti, keillä on kaikki hyvin. Otetaan selvää, miten julkkikset kestivät piinaavat tunnit.

Puhutaan, ettei terroristien nerokkuutta saa glorifioida mediassa. Niinpä kunniaa saavat usein sellaiset ihmiset, joita pidämme jonain ennestään. Ehkä he ohkaisesti liittyvätkin asiaan tavalla tai toisella.

Tiedämme nyt, että Bono oli Nizzassa turmailtana, kuten oli Pariisin iskujenkin aikaan. Ajatella, Bono selvisi kummastakin olematta lähelläkään surmanäyttämöä.

Ruotsalainen jääkiekkoilija Calle Ridderwall saa oman sankaritarinansa. Djurgårdenin poika todisti, millaista on olla lukittuna kaksi tuntia ravintolaan, kun ulkona melskataan.

Media etsii sankareita, niin poliiseista kuin rekan pysäyttämistä yrittäneestä motorististakin. Sankareita, vaikka lähemmäs sata ihmistä kuoli ja moni vielä taistelee.

Todellisia sankareita ovat ne, jotka varmistivat, että jalkapallon EM-kisat saatiin pelata rauhassa. Saimme iloita Islannin puolesta ja olla hetken taas veljiä pohjoismaisten tovereidemme kanssa.

Sankareita ovat ne, jotka lentokentillä purkavat matkalaukkusi osiin löytääkseen ei-mitään. Joskus, kun he löytävät, voi moni henki säästyä.

Entä ne ihmiset, jotka eivät ehtineet paeta? Uutistoimituksilla ei ole heidän omaistensa tai heidän manageriensa puhelinnumeroita, koska he ovat tavallisia ihmisiä.

Jos olisi, heille ei ehkä soitettaisi. He ovat kärsineet eniten, eikä heistä taatusti tunnu sankareilta.

”Suru ja järkytys ovat suuria”. Sanat alkavat tuntua ontoilta, kun ne lausutaan vakavalla naamalla milloin minkäkin asiantuntijan julistamana.

En tahtoisi vähätellä kenenkään tuskaa tai pelkoa. Mutta teeskennelty tuska ja turha dramatiikka vähättelevät niitä, jotka kamppailevat elämän peruskysymysten äärellä.

Päivän lehti

6.6.2020