Uutiset

Nobel palkitsee, media tuomitsee

Nobel-palkinto on noin miljoonan euron suuruinen. Summa voi olla jättipotti esimerkiksi köyhälle kirjailijalle, mutta palkinnon julkisuusarvoon nähden se on hiekanjyvä Saharassa.

Nobel-palkinnon saaman kansainvälisen julkisuuden määrä on suurin piirtein kohdallaan ainoastaan kemian, fysiikan ja lääketieteen kohdalla. Muut palkinnot, rauhan, kirjallisuuden ja taloustieteen, ovat vuosien mittaan paisuneet yli kaiken kohtuuden julkisuuden määrällä mitattuna.

Jos Nobel-palkinto perustettaisiin nyt, sen saaja – olisi hän kuka tahansa – ei ylittäisi uutiskynnystä kovinkaan monessa maassa. Suomen Millennium-palkinto on tästä hyvä esimerkki: verrattuna Nobelin palkintoon meidän Millenniumme on kansainvälisessä julkisuudessa lähinnä hyvin pidetty salaisuus, eikä sillä ole toivoakaan saavuttaa likimainkaan Nobelia vastaavaa asemaa.

Tänä vuonna rauhanpalkinnon jakaminen kolmelle rohkealle naiselle ei ollut Nobel-komitealta kovin yllättävä veto eikä se myöskään synnytä maailmalla sellaista poliittista kuohuntaa kuin monet takavuosien valinnat. Oikeaksi koettu valinta synnyttää vähiten julkisuutta.

Ei kuitenkaan tarvitse mennä ajassa kauas taaksepäin löytääkseen tuoreimman kohuvalinnan. Presidentti Barack Obama oli hädin tuskin virkavalansa ehtinyt vannoa, kun häntä jo paiskattiin rauhanpalkinnolla. Näyttöjä sen ansaitsemisesta odotellaan edelleen.

Harvoin on lääketieteen, kemian tai fysiikan Nobel-palkinnoista kohuttu niin kuin kirjallisuuden ja varsinkin rauhanpalkinnosta. Tieteentekijöiden näytöt on helpompi arvioida kuin vaikkapa kirjailijan tuotanto.

Ensimmäisen rauhanpalkinnon sai vuonna 1900, epäilemättä ansaitusti, Punaisen ristin perustaja Jean Henri Dunant, mutta jo muutaman vuoden kuluttua kummasteltiin Yhdysvaltain presidentin Theodore Rooseveltin palkitsemista. Hänhän edusti aikanaan suosittua näkemystä, jonka mukaan sopiva määrä sotia vain estää kansakuntia veltostumasta.

Rooseveltin jälkeen kohuja rauhanpalkinnon valinnasta syntyi sitten melko tasaiseen tahtiin.

Kirjallisuuden harrastajien mielipuuhaa on luetella viime vuosisadan merkittävimpiä kirjailijoita, jotka Nobel-komitea on ohittanut. James Joyce ja Marcel Proust tavallisesti mainitaan listan kärjessä.

Nobel-palkinto on tunnustus arvokkaasta työstä mutta samalla se on myös usein tuomio palkitun ihmisen tai organisaation vastustajille, tavallisesti vallanpitäjille. Tuomion langettaa kansainvälinen julkisuus, joka palkinnon jakamista seuraa. Nobel-komitealla on valtaa, jollaisesta joku Wikileaks voi vain unelmoida.

Nobel-valinnat eivät ole absoluuttisia totuuksia. Toisinaan valinnat ovat menneet pieleen. Palkinnosta on kuitenkin kasvanut niin suuri mediasirkus että siihen suhtaudutaan jo melkein kuin jumalan tuomioon. Sitä se ei sentään ole.