Uutiset

Noidat livahtivat pääsiäiseen Jeesuksen heikkona hetkenä

Filosofian tohtori Marko Nenosen pieni työhuone Tampereen yliopistolla ei paljasta, mitä sen asukki pääasiallisesti tutkii. Vain yksi vihje hyllyssä katkaisee kirjojen selkämysten rivin. Liettualainen paholaisnaamio.

– Lahjaksi saatu.

Nenonen on urakoinut 1980-luvulta lähtien, jotta noitia ja noitavainoja käsittelevä historia vastaisi paremmin tapahtunutta, mutta iso osa hänen ajastaan kuluu edelleen kaikkein ilmeisimpien väärinkäsitysten oikaisemiseen.

Marko Nenosen mukaan noitaoikeudenkäyntejä käydään tänä päivänä muun muassa Afrikassa. Anja Filppula/HäSa

– On kiusallista ruveta luennoimaan aiheesta, miksi naisia vainottiin noitina, kun esimerkiksi Saksan suurimmissa ja pahimmissa vainoissa enemmistö vainotuista oli miehiä.

Noidat eivät siis ole olleet aina naisia, miljoonia noitia ei ole poltettu rovioilla eikä noitavainojen piikki osu keskiaikaan. Naisnoitien korostunut seksuaalisuus – myytti sekin.

– Hiton harvoissa oikeudenkäyntien pöytäkirjoissa on mitään seksistä, mikä tietysti tekee tutkimisen ja pöytäkirjojen lukemisen suhteellisen kuivaksi, sanoo Nenonen, jo naureskellen.

Perinteet vinksin vonksin

Luudalla lentävä noita mustine kissoineen ja kahvipannuineen on tuttu teema pääsiäiskorteissa. Sen onnistuneesta lanseerauksesta onkin hyvin pitkälle kiittäminen postikorttikauppiaita. Noitien yhteys pääsiäiseen, kristikunnan suurimpaan juhlaan, näkyy tänä päivänä ylikorostettuna.

– Noitia oli olemassa ennen pääsiäistä – myös kulttuureissa, joissa kristinusko ei ollut hallitsevana. Mutta pääsiäinen oli kovasti onnetonta aikaa meidän Vapahtajallemme, ja kun hän joutui hautaan, saivat pahat voimat myllertää vapaasti hetken aikaa, selittää Nenonen.

Noitien keväällä lausumat loitsut ja tekemät taiat liittyivätkin huomattavasti tiukemmin vuodenkiertoon ja vaikkapa karja-, kylvö-, ja lempionneen kuin uskontoon.

Nykyiset pääsiäisriittimme on Nenosen mukaan luotu viimeisten sadan vuoden aikana, ja niitä on muokannut kaikki mahdollinen sodista muuttoliikkeeseen.

– Tiedotusvälineetkin ovat olleet aika hyviä laittamaan perinteet vinksin vonksin. Mutta eihän se mitään haittaa. Pääsiäiskulttuurillamme ei vain ole mitään tekemistä historian kanssa.

Noita lähtee lentoon

Perinteikkäällä noituudella on vahva, jopa arkinen yhteys kansanperinteeseen. Teoria lentoon lähteneistä noidista kiehtoo kenties juuri ällistyttävyytensä takia.

Teoria syntyi Keski-Euroopassa 1400-luvulla, ja sen mukaan seksuaalisten himojen ajamat noidat lentävät maallisen mammonan toivossa paholaisen juhliin eli noitasapattiin. Juhlissa syödään, juodaan ja irstaillaan – joskus uhrataan lapsia.

Teorian vakiinnutti Suomeen 1600-luvun puolivälissä piispa Johannes Gezelius vanhempi, ilmeisen oppinut mies. Alunalkujaan lentävä noita on tiedemiesten ja teoreetikkojen mielikuvituksen tuotetta.

– Miten ihmeessä semmoinen hölmöys pääsee vallitsevaksi tieteelliseksi sopimukseksi? Kas siinä kysymys, jota on vaikea selittää, huokaa Nenonen

Nyt aletaan kuitenkin päästä käsiksi oleelliseen. Nenosen mukaan useimmat kirkonmiehetkin epäilivät teoriaa, mutta aina ei enemmistön sana paina eikä järki voita.

– Kun johonkin saadaan lyötyä pahan leima, häntä voidaan syyttää ihan mistä tahansa. Jos valtaapitävät tai enemmistö katsovat aiheelliseksi ryhtyä järjestämään vainoja, kelpaa syyksi mikä tahansa.

Syytä tai tule syytetyksi

Nenonen luettelee puhdistuksia ja kansanmurhia, joista löytyy noitavainojen mekanismi.

– Ei sotaa käyty pakanoita vastaan, vaan noidat löydettiin kristinuskon sisältä. Jakoa tehtiin tavallisten ihmisten, sukujen, jopa perheiden välillä. Kun kirkonmiesten ideologinen malli pahojen, kerettiläisten polttamisesta oli rakennettu, ihmiset lähtivät helposti mukaan pystyttämään rovioita. Sama pointti juutalaisvainoissa tai entisen Jugoslavian alueella.

Tavalliset ihmiset innostuvat.

Ja kun massat kiihottuvat, ei niitä pidättele mikään. Noitavainoja hillitsivät parhaiten korkeampien – ja ennen kaikkea etäisten – oikeusasteiden hylkäämät syytteet, sillä paikalliset nimismiehet ja papit pelkäsivät oman nahkansa puolesta.

– Meidän ei tarvitse selittää, miksi poliisi pamputtaa tai miksi pääministeri on mänttipää. Meidän täytyy selittää, miksi me tavalliset ihmiset ryhdymme tukemaan tai vaatimaan vainoja.

Saako noidan polttaa?

Nenosen mukaan noitaoikeudenkäyntejä käydään tänä päivänä muun muassa Afrikassa. Erikoinen asetelma syntyi nykyisessä Zimbabwessa 1950-60-lukujen vaihteessa, jolloin Iso-Britannia käskytti sitä vielä Etelä-Rhodesiana. Raivokkaat vainot pysyivät maan sisäisenä asiana niin kauan kun naiset lensivät hyeenoilla, mutta heidän alkaessa kaivaa hautoja auki ja syödä ruumiita ylittyi rikoksen kynnys länsimaalaisessa mielessä.

– Siinä länsimainen moderni oikeus tutki vanhan ajan noitavainoa, tarinoita ja myyttejä. Aika mielenkiintoista, vaikkeivät eurooppalaiset poliisimiehet mitään todisteita noitia vastaan löytäneetkään.

Nyky-Afrikassa painiskellaan ristiriitojen kanssa, jotka syntyvät kansojen omien perinteiden ja imperialististen oikeuskäytäntöjen yhteentörmäyksestä.

– Osa kansoista haluaa palata vanhoihin tapoihin ja lakeihin, joihin kuuluu noituus ja siitä tuomitseminen. Jos puolustamme kansankuntien oikeutta säätää omista laeista, pitäisi meidän sallia akkojen polttaminen. Jos taas puolustamme ihmisoikeuksia, pitäisi meidän sanoa, ettei ihmisiä kyllä saisi polttaa noitina.

Suomalaisten ei kannata tuhahdella sivistyneisiin neniinsä. Rikoslaissamme oli 1990-luvulle asti pykälä, joka määräsi ammattimaiset tietäjät ja taitajat toimenpidekieltoon. Pykälää sovellettiin vielä 1980-luvulla naisen poltettua elävän vuohen takassaan. Toisessa tapauksessa kaksi miestä ajautui tappeluun, kun toinen mies noitui toisen makaamaan vuorokaudeksi liikuntakyvyttömänä risukasan päälle.

– Ja Lapualla syytettiin 1940-luvulla kahta ihmistä laittomasta lääkärintoimesta. Mutta komitea totesi lausunnossaan lyhyesti, että ”noituus rikoksen keinona on ilmeisen tehoton”, hekottelee Nenonen.

Uusnoituus – uusleikkiä

Viime vuosituhannen lopulla yleistynyt uusnoituus on tutkijalle kova paikka. Erilaiset virtaukset muokkaavat ihmisten uskomuksia ja perinteitä koristellaan erilaisin lisin, usein puhtaasti henkilökohtaisten mieltymysten mukaan.

– Melkein kaikki nykyiset noitaliikkeet, joista muuten puolet on täysin keksittyjä, yltävät historialtaan parhaimmillaan 1800-luvulle.

Okkultistisia kirjoja kirjoitetaan tusinatavarana New Yorkin toimistohotelleissa kustannusliikkeiden tilaustöinä.

– Ja sitten me tutkijat ryhdymme tutkimaan, että mistä hitosta tuokin perinne on kotoisin. Näissä asioissa ei voi olla riittävän kylmäpäinen, sanoo Nenonen.

Samalla hän kehaisee meidän omaa kotoista magiaamme, joka näkyy esimerkiksi sosiaalisessa kanssakäymisessä. Naapurin tervehtiminen ja paremman päälle pukeminen kyläilyä varten eivät suinkaan ole ”koketeerausta”.

– Kun ylitämme oman kulttuurimme rajan naapurin kulttuurin puolelle, tarvitsemme rituaaleja, jottemme suututa naapurin henkiä. Tämän käyttäytymisen lähde on magia, joka elää täällä ilman sen kummempia viisasteluja.

Koska Nenonen on tutkija, on hänen työnsä puolesta pidettävä noitana ihmistä, joka ilmoittaa olevansa sellainen. Oman suhteen määrittely noituuteen onkin jo monimutkaisempaa ja muotoutuu sanoiksi pitkähkön hiljaisuuden jälkeen.

– Se on varmaa, että oma tapani ajatella näistä kysymyksistä ei liity millään tavalla länsimaiseen tapaan ajatella. Hyvyyden ja pahuuden probleemi on aika tärkeä. Sielun ja hengen probleemi on aika tärkeä. Jos tässä työssä kieltää liian paljon asioita, saattaa rajoittaa sitä mitä voi löytää. (HäSa)

Päivän lehti

26.5.2020