fbpx
Uutiset

Noidilla on taas vitsat valmiina

Enää ei virvota vain mummolassa vaan lähdetään porukalla kiertämään ovelta ovelle.

Perhepäivähoitaja Raija Lehtosen luona käy kuhina, kun hoitolapset valmistauvat askartelamaan virpovitsoja. Hommaan pitää tietenkin eläytyä ja hoitolapset pukeutuvat asian mukaisesti noidiksi ja kissoiksi. Ryhmän pienin Linnea Luikku, 2, saa päähänsä pupun korvat.

– Poika ei voi olla noita. Mä olen kissa, Tatu Piekkari, 6, päättää.

Laura Lähdekorpea, 4, kutittaa, kun Raija Lehtonen maalaa hänelle noidan naamaa.

Lasten mielestä virpomisreissulla ei välttämättä tarvitse olla noita.

– Voi olla myös kana, Laura keksii.

Suurin osa lapsista haluaa kuitenkin olla noitia tai kissoja.

Tatu Piekkarille virpovitsojen tekeminen on tuttua puuhaa. Hän kertoo koristeelleensa kotona jo 16 oksaa.

– Mulla on synttärit lauantaina, mutta niitä juhlitaan sunnuntaina. Silloin meen virpoon kavereiden kanssa. Toivottavasti oksat riittää.

Kaikki lapset ovat sitä mieltä, että hyvä palkka virpomisesta on karkki. Erityisesti pääsiäismunat ovat haluttua tavaraa. Kaisa Kinnunen, 4, pitää erityisesti pupumunista.

Rautalanka pitää
sulat ruodussa

Ennen palkkaa pitää kuitenkin koristella virpovitsoja. Se on työlästä hommaa. Pöydällä lojuu sulkia ja paperisuikaleita pajunoksiin kiinnitettäväksi.

Perhepäivähoitaja Lehtosella on tapana tehdä joka vuosi lapsien kanssa virpovitsoja.

– Tänä vuonna pajunkissoja löytyi huonosti. Joka paikkaan rakennetaan, niin pajutkin lähtee alta pois.

Lehtonen on keksinyt uuden tavan sulkien kiinnittämiseen.

– Ennen niitä teipattiin oksiin, eivätkä ne tahtoneet pysyä. Tytär tekee koruja ja huomasin, että ohut rautalanka on tässäkin hommassa tosi kätevää, Lehtonen kertoo.

Lauran mielestä virpovitsojen tekeminen on vaikeata. Eerika, 4, säestää siskoaan.

– Niin mustakin.

Jokainen tekee kaksi vitsaa, jonka jälkeen tekee mieli lähteä leikkimään, sillä vitsojen teosta ei saa suklaata palkaksi.

Mummola
ei enää riitä

Monet Lehtosen hoitolapsista käyvät virpomassa mummuja ja pappoja.

Tatua harmittaa, että hän ei voi virpoa mummiaan ja ukkiaan. He asuvat Kajaanissa.

– Ja toiset asuu Kittilässä. Mutta meidän talossa me virvotaan niin kauan kun oksia riittää. Sitten me laitetaan kaveri Pinjan kanssa karkit yhteen.

Lehtosen mielestä virpominen on lisääntynyt. Ennen käytiin sukulaisissa virpomassa, mutta nykyään kierretään ovelta ovelle.

– Parolassa käy todella paljon virpojia. Vähän tuntuu siltä, että virpomista käytetään väärin. Isot pojat laittavat huivin päähän ja tuovat risuja.

Menot