fbpx
Uutiset

Nokiasta ei ole uudeksi jumalaksi

Muistan sen päivän, kun Nokian vasta nimitetty toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo jyrättiiin suomalaisessa mediassa. Nähtiin mahdottomana, että messiaan mittoihin kasvaneen Jorma Ollilan seuraajana kukaan voisi onnistua. Ainakaan suomalainen.

Muutaman päivän kuluttua arvostettu brittiläinen The Economist -talouslehti arvioi Ollilan jälkeisiä nokialaisia näkymiä suorastaan rohkaiseviksi. Nokian markkinaosuus ja kannattavuus olivat kasvussa, ja myös verkkoliiketoiminnan ongelmien ratkaisemisessa oli päästy eteenpäin. Jostakin syystä Nokian pörssikurssi laahasi kuitenkin alamaissa, ainakin piensijoittajien mielestä.

Torstaina Kallasvuo julkisti eleettömästi Nokian viime vuoden tuloksen. Istu ja pala, poikahan osaa tehdä businestä, hihkuivat analyytikot ja pörssi. Maaginen markkina-arvo hyppäsi satoja miljoonia euroja ylöspäin. Tosin pörssin suhteen jokaisen sijoittajan on muistettava se vanha tosiasia: vasta osakkeiden myynti kotiuttaa mahdolliset voitot.

Nokian luvut ja koko ovat mahtavia, jopa käsittämättömiä. Yhtiön liikevaihto ylittää jo Suomen valtion budjetin ja voittoa kirjataan lähes kuusi miljardia euroa. Ylpeyteen on aihetta, niin Nokian johdolla, sen työntekijöillä kuin yhtiön palveluiden käyttäjilläkin.

Sitten tulee se suomalainen mutta-sana. Muistimme on lyhyt ja mikään yhtiö ei kasva loputtomiin. Hieman yli 20 vuotta sitten yhtiö oli enemmän tunnettu autonrenkaistaan ja kumisaappaistaan. Vielä 1990-luvun alussa Nokia oli lähes rahaton riskiyhtiö, jonka pääjohtaja Kari Kairamo oli ohjannut oikealle uralle. Kairamolle Nokian paineet olivat liikaa. Hän päätti itse elämänsä joulun alla 1988.

Asialllisesti katsottuna Nokia on yksi yritys muiden joukossa. On totta, että Nokia on oleellinen osa nykyistä suomalaista menestystarinaa. Teemme kuitenkin karhunpalveluksen niin Nokialle kuin itsellemme, jos olemme Nokian edessä vuoroin rähmällään, vuoroin lokaamassa yhtiötä sanallisesti.

Jorma Ollila väistyi Nokian johdosta oikeaan aikaan. Hänestä ei ollut kehäraakiksi, joka poistuu kilpakentiltä buuauksien saattelemana. Toivotaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta hyvää Olli-Pekka Kallasvuolle, joskin häneltäkään ei pidä odottaa jumaltekoja.

Toivottavasti media ja Nokiakin elävät nyt oikeasti Jorma Ollilan jälkeistä aikaa. Ollila kasvoi tietyllä tavalla ulos Nokiasta, kohti johtavaa yhteiskunnallista ajattelijaa. Ehkä häneltä, kuten medialtakin jäi huomaamatta, että jossakin suhteessa Nokia oireili sairaan miehen tavoin.

Yhtiön tiedostuspolitiikka oli ylimielistä, työntekijöitä kohdeltiin osin vastoin yhteisesti kirjoitettuja arvoja ja yhtiötä ei saanut julkisesti arvostella. Voi kai sanoa, että media söi ja syö edelleen Nokian kädestä.

Työ tuo hyvinvointia, mutta Suomella ei ole enää korvamerkkiä Nokiaan. Yrityksestä ei kannata tehdä uskonkappaletta. Mikään puu ei kasva taivaaseen saakka.

kari.vaisanen@hameensanomat.fi

Menot