Uutiset

Nollatoleranssi ei pure graffiteihin

Hämeenlinnalainen kuvataideopettaja Piritta Malinen toivoo, että graffitin tekijöille löytyisi lisää semilaillisia eli edes epävirallisesti luvallisia maalauspaikkoja.

-En usko nollatoleranssiin. Niitä (graffiteja) tehdään joka tapauksessa, hän sanoo.

Malisen mielestä tekijöitä pitää arvostaa, mutta kiinnostusta pitäisi suunnata ”oikeiden”, kuvallisesti kiinnostavien graffitien tekemiseen. Muussa tapauksessa koko graffitikulttuuri leimautuu töherrykseksi ja ilkivaltaiseksi seiniin kirjoitteluksi.

Malisen väitöskirja graffitikulttuurista tarkastetaan lauantaina Lapin yliopistossa.

Kaurialan lukiossa työskentelevä Piritta Malinen on väitöskirjassaan haastatellut ja kuvannut graffitintekijöitä Hämeenlinnan seudulta ja Helsingistä.

Hän on pyrkinyt avaamaan graffitikokemusta niin, että myös ulkopuoliset voisivat ymmärtää graffitiin liittyviä näkökulmia ja erityisesti graffiteja tekevän nuoren kokemuksia.

Laittomuudesta taiteellisuuteen

Piritta Malisen mukaan graffitien tekemisen motiivit ovat pääpiirteissään kahtalaiset. Toisille tärkeintä on ilmiön laittomuus sekä luvattomuuden tuoma jännitys. Toiset taas painottavat taiteellisen ja esteettisen kokemuksen saavuttamista.

Molemmissa suuntauksissa sosiaalinen aspekti korostuu. Yksi tärkeä tavoite on saavuttaa niin kutsuttua feimiä eli mainetta ja respektiä eli kunnioitusta.

Tutkimustuloksissa mielenkiintoista oli se, että jos graffitien tekijä sai koulun kuvataidetunneilla harjoitella kuvan tekemistä, hänen motiivinsa muuttui usein laittomuudesta saatujen hyvänolontunteiden sijaan visuaalisen kehittymisen suuntaan.

Toisaalta kuvataidetunneilla tapahtuva luonteva vuorovaikutus auttoi nuorta hahmottamaan omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Sitä kautta myös muiden kulttuurien arvostus lisääntyi.

-Parhaimman kiitoksen tehdystä työstä koen saavani, kun luentoni jälkeen tai tekstini luettuaan joku (aikuinen) on sanonut katsovansa graffiteja uusin silmin, Malinen sanoo. (HäSa)