fbpx
Uutiset

Noloa toimintaa SM-liigassa

Viimeaikaiset tapahtumat kiekkokaukaloissa (ja vähän kaukalon ulkopuolellakin) ovat herättäneet aiheellista keskustelua jääkiekon väkivaltaisuudesta ja pelaajien moraalista (tai sen puutteesta)

SM-liigan “kurinpitomenettely” on osoittanut samalla täydellisen hampaattomuutensa väkivallan ja häiriköinnin kitkemiseksi kiekkokaukaloista.

Kurinpitäjä Muukkonenkin on polvistunut rähmälleen näiden kaukaloiden häiriköiden edessä, mistäköhän syystä?

Erilaisilla keskustelupalstoilla on käyty kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan esimerkiksi Tony Salmelaisen toilailun jälkeen muun muassa siitä voiko mieheltä viedä määräaikaisesti oikeuden harjoittaa ammattiaan.

Niinhän se on elämässä, että jos ei noudata sääntöjä, voi tulla rangaistus.

Tiistaina Ilveksen Henrik Juntunen teloi törkeällä päähän kohdistuneella taklauksella vastustajan ehkä pitkällekin sairaslomalle.

Jokereiden Markus Kankaanperä rusikoi maalia juhlineen vastustajan todella törkeästi ja raukkamaisesti poikittaisella mailalla niskaan, siis vihellyksen jälkeen, koska häntä selvästi kiukutti se kun oli mennyt “junnutason” harhautukseen.

Mutta toisaalta, pitäähän kolmekymppistä miestä ymmärtää, että kun sitä kiukuttaa niin se lyö mailalla vastustajaa päähän vihellyksen jälkeen.

Ja kun ilkeä erotuomari toimii sääntöjen mukaan ja poistaa miehen kentältä, niin iso poika lyö mailalla valomainoksen rikki matkalla pukukoppiin, kun sitä niin kauheasti kiukuttaa?

Edellä mainituista tapauksista pelikieltoina seurasi: Salmelainen 3, Juntunen 2 ja Kankaanperä 1. Ja nuo luvut eivät ole kuukausia vaan otteluita!

Todella säälittävää ja epäoikeudenmukaista.

Ketään SM-liigan johdossa ei näytä kiinnostavan mitä uhrit saivat: katkenneita hampaita, murtuneita neniä, aivotärähdyksiä, pitkiä sairaslomia jne. Samanaikaisesti puhutaan yleviä puheita jääkiekon kasvattavasta vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin.

Kukaan jääkiekkojohtaja ei uskalla nousta esiin ja ryhtyä voimakkaaseen toimintaan fair-playn hyväksi. Kaikki nöyristelevät, ilmeisesti rahan vallan edessä. Seurojen johtohenkilöt eivät uskalla tulla esiin, sillä koskaanhan ei tiedä, onko oman joukkueen pelaaja seuraava törttöilijä ja jyrkät puheet voivat käydä omaan nilkkaan.

Sylkykupiksi joutuvat erotuomarit, nuo harrastelijat tai puoliammattilaiset ammattilaisten joukossa. Kukaan ei tue heitä heidän vaikeassa tehtävässään. Heitä on sitten helppo arvostella hävityn pelin jälkeen.

Toki erotuomaritoimintaakin voi arvostella ja aiheestakin, mutta eihän rikos muutu hyväksyttäväksi sillä, että tuomarin naama ei miellytä.

Vielä yksi asia, joka ihmetyttää: otteluiden päätyttyä kentällä on pieni sponsoreiden järjestämä palkitsemistilaisuus, joka kestää noin minuutin. Pelaajat eivät välitä kunnioittaa sitä loppuun saakka, vaan alkavat kesken tilaisuuden kätellä toisiaan.

Mielestäni pelaajat voisivat kunnioittaa sponsoreita ja niitä kannattajia, joita jopa kiinnostaa se, ketkä palkitaan. Ja muistakaa se, että meistä jotkut maksavat lippunsa omilla rahoillaan, mikä tarkoittaa sitä, että maksamme osan pelaajien palkoista.

Ryhtiliikettä kaipaava

Hämeenlinna

Menot