Uutiset

Nukketohtori antaa arvokkaan vanhuuden

Liki satavuotiaan Heubach-posliininuken katse on lasittunut paikoilleen. Sen silmät ovat muljahtaneet ylös, ja nukke tapittaa kuin huumattuna. Toinen ripsikin on jäänyt jonnekin vuosien varrelle.

Nukketohtori Benita Suomi tietää, miten vapauttaa nukke tuskastaan. Hän irrottaa nuken peruukin, joka on valmistettu aidoista hiuksista. Seuraavaksi hän avaa nuken pään ja korjaa heilurimekanismin, joka jumiuttaa nuken silmät ammolleen.

Lopuksi hän liimaa varovasti puuttuvan ripsen paikoilleen.

Samalla kun Suomi hoivaa nuken kuntoon, hän herättää henkiin muistot, joita nukke kantaa mukanaan. Suomi ei pyri uudistamaan nuken alkuperäistä ulkomuotoa, vaan tärkeintä on säilyttää nukke entisessä kuosissaan – sellaisena kuin omistaja sen muistaa.

– On kaiken a ja o, että nukke näyttää edelleen vanhalta lähtiessään täältä.

Varaosia ei pysty tilaamaan

Saksassa vuosisadan alussa valmistettu Heubach-nukke sai näkönsä takaisin suhteellisen pienellä vaivannäöllä. Sen ongelmat olivat pikkuvikoja siihen nähden, että Suomi on herättänyt henkiin sellaisiakin raasuja, jotka ovat tulleet vastaanotolle palasina.

Yksikään nukke ei ole tohtorille kaatopaikkakamaa. Jos omistaja ei tahdo korjata rikkinäistä nukkeaan, hän voi lahjoittaa sen nukketohtorille. Lahjoituksista kertyy arvokkaita varaosia, joita käytetään, kun potilaalta uupuu vaikkapa tietynlainen jalka, vartalo tai käsi.

– Ihmiset usein odottavat, että me olisimme varaosatehdas. Ei varaosia enää löydy mistään, ei niitä valmisteta, Suomi huomauttaa.

Nukkesairaalan potilaita ei hoideta liukuhihnalla. Nuken korjausta joutuu odottelemaan ainakin pari kuukautta; sen verran paljon nukkepoloja on sairaalassa odottamassa hoitovuoroaan.

– Jos asiakas tuo nukkensa nyt tänne, tiukkaa tekee, että pystyisimme korjaamaan sen ennen joulua.

Nukketohtori ei laskuta tuntityöstä, koska harva ymmärtää, kuinka paljon käsityötä ja aikaa yhden nuken korjaus vie. Nukkien korjaus vaihtelee tehtävien toimenpiteiden mukaan paristakymmenestä eurosta yli sataan euroon.

Kiina tehtailee nukkeja

Nukkien kultakausi ulottuu 1900-luvun alun Saksaan.

– Siellä arvostettiin nukkeja aivan toisella tavalla kuin muualla, sillä nukketeollisuus oli vahva työllistäjä.

Suomessa ei valmistettu posliininukkeja, mutta paperimassasta syntyi Martta-nukke, jota moni isovanhempi on hellinyt sylissään.

Tätä nykyä nukkien valmistus on siirtynyt Kiinaan, joka on nukketehtailullaan onnistunut hävittämään nukkien arvokkuuden ja yksilöllisyyden.

Nukketohtorin asiakaskunta on painottunut iäkkäämmälle puolelle, mutta oman nuken korjaamista osaavat lapsetkin vaatia.

– Otamme lasten nuket hätätapauksina, sillä neljän lapsen äitinä tiedän, kuinka yöunet voivat olla koetuksella, Suomi naurahtaa.

Nukketohtorin vastaanotolla työskentelevä konservaattori Heidi Rajala muistelee erästä rouvaa, joka halusi korjauttaa äitinsä nuken tämän 80-vuotispäiviksi.

– Hän toi nuken tänne palasina ja korjasimme sen entiseen tyyliinsä. Me olimme Benitan kanssa ihan tohkeissamme nuken korjauksesta. Siitä tuli niin hieno. Kun rouva poistui liikkeestä, hän kantoi nukkea yhtä varovasti kuin täytekakkua, Rajala hymyilee.

Kauhuelokuvien lempilelut

Kauhuelokuvateollisuus pelotteli nukeilla 1970-80-luvun lapsia, jotka näkivät painajaisia öisessä lastenhuoneessa silmiään avaavista ja sulkevista nukeista.

Suomi arvelee, että nukkeja käytettiin kauhuelokuvissa siksi, että niihin liittyy niin paljon tunteita. Ei ikinä voisi uskoa, että oma rakastettu ja turvallinen nukke tekisi jotain pahaa.
Nukke & Nalle -lehteä julkaiseva Suomi näki itse painajaisia nuken takia viime kesäkuussa, kun hänelle rakas Martta Bebe 5 varastettiin nukketohtorin toimitiloista. Vaaleanpunaiseen organzapukuun puetun neitokaisen arvo pyörii 1200-1500 euron tuntumassa.

Nukketohtori Benita Suomi rakastaa nukkeja. Hänen kuvittelisi muuttaneen kotinsakin nukketaloksi. Kuinka monta nukkea kodissa oikein asustaa?

– Ei yhtään. Olen kaiket päivät nukkien keskellä, joten mun täytyy saada mielenrauha tullessani kotiin. Ei siitä tulisi mitään, jos sielläkin olisi nukkeja. (HäSa)

Päivän lehti

20.2.2020