Numeroiden nujertama

Onko tämä uusi IBAN-tilinumero nyt sitten viimeinkin se lopun aikojen tunnus, joita kaikkien hurskaiden sielujen tulisi kaihtaa?
 
Kesän aikana on korvattava lopullisesti vanhat tilinumerot uusilla IBAN-koodeilla. Ne koostuvat kaksikirjaimisesta maatunnuksesta, kaksinumeroisesta tarkistenumerosta ja ”täytenollilla oikean pituiseksi täydennytystä tilinumerosta”. Uudessa tilinumerossa on tällöin 18 numeroa. Haistakaa kukkanen. Miksi ei saman tien 58 numeroa? Ja täytenollia! Haluatteko tietää, mihin voitte täytenollanne työntää?
 
Minulla on ollut suuria vaikeuksia muistaa edes vanhan tilini tunnusta, koska numerot kuuluvat tajuntani mustaan aukkoon. Muistuu mieleen loistavan Ponille kyytiä -sketsisarjan jakso, jossa kaksi tanssisaliyrittäjää piti palaveria veroneuvojan kanssa. Aina kun veroneuvoja alkoi puhua numeroista, naiset nukahtivat. Minä olen samaa maata. Arjen numerot, yhteenlaskut ja jakojäännökset kuristavat kurkkuani ja vetävät silmäni kieroon.
 
Olen tehnyt musiikkia puoliammattilaisena aika kauan, mutta nuotteja en ole opetellut. Osittain siksi, että alalla on Paul McCartneystä lähtien useita muitakin ummikkoja, jotka ovat saaneet sävellyksensä eteenpäin vain yksinkertaisesti tallentamalle teoksensa jollakin formaatilla. Haluaisin osata lukea nuotteja, mutta kun niitä ei näköjään opi ilman, että joku alkaa puhua neljäsosista ja kahdeksasosista. Ja silloin se on moro.
 
Voisi kuvitella,  että kaavakkeidenkin täyttö sujuisi kynämieheltä kuin tanssi. Älkää kuulkaa luulkokaan. Stressaan verolilmoituksen täyttöä, hikoilen verta ainakin kuukauden ja lykkään pumaskan tutkimista viimeiseen mahdolliseen päivään. Erinäisten järjestelyjen jälkeen toimitus kestää korkeintaan viisi minuuttia, kun kirjaan ylös kotitalousvähennyksen tai jonkun hankkimani härvelin kustannukset. Totta puhuakseni alan rukoilla ja lahjoa vaimoa lupauksilla erilaisista työsuorituksista. Toden totta, kaivaisin mieluummin viikon ojaa kuin täyttäisin veroilmoituksen. 
 
Emäntähän sen homman sitten lopulta hoitaa ja minä vedän vain puumerkkini alle. Se on täytetty, tuumaan polleana, kunnes yhteiskunta taas alkaa ahdistella jollain muulla kaavakkeella.
 
Huolellisesti varjelemani idylli muuttuu taistelukentäksi, jolla pätevät vain viidakon armottomat lait. Miksi kaikista asioista pitää aina tehdä sellainen numero?