Kolumnit Uutiset

Nuo hiiriään liikuttelevat mikropitsaurheilijat

Himopenkkiurheilijat olivat viime kesänä saada slaagin, kun Ylen TV2 alkoi tykittää eetteriin e-urheiluksi nimettyä kauhistusta.

Tietokonepelaamisen näyttäminen televisiossa ei sinänsä kaatanut kenenkään sipsikulhoa, vaan se, että touhua kutsuttiin urheiluksi, joksi Suomessa mielletään yleensä hieman perinteikkäämmät lajit.

Mitä tekemistä näppäimistöään takovilla ja hiiriään liikuttelevilla mikropitsojen mutustelijoilla muka on urheilun kanssa?

Ei mitään, mutta stereotyyppinen käsitys harrastetietokonepelaajasta ei vastaa siihen, mistä hieman provosoivasti nimetyssä lajissa on kyse. Ei pubitikan heittäjääkään verrata darts-ammattilaiseen.

Tietokone- ja konsolipelaaminen miellettiin Suomessa vielä pitkään 2000-luvullakin luolaansa sulkeutuneiden nörttien puuhaksi, mutta varsinkin nuoremman väen keskuudessa näistä mielikuvista on jo päästy eroon.

On totta, ettei pelaaminen vaadi suuria ruumiillisia ponnisteluja, eikä valtaosa ammatikseen tietokoneella pelaavista muistuta atleettisuudeltaan kymmenottelijoita. Voiko lajia siis kutsua urheiluksi?

Urheilun käsitteestä keskustellaan aina silloin tällöin, kun esimerkiksi olympialaisiin harkitaan uusia lajeja tai urheilumaailman kattojärjestöissä pohditaan, onko jollain tietyllä lajiliitolla asiaa uudeksi jäseneksi.

Urheilun voi toki lokeroida pelkästään fyysistä suorituskykyä mittaavin perustein, mutta toisaalta tuolloin ulkopuolelle jää paljon lajeja, joiden asemasta urheiluna ei ole tarvinnut isommin väitellä enää vuosiin.

Nykyään vaikkapa snooker, darts ja osin keilailukin ovat esimerkkejä taitolajeista, joissa otetaan vastustajasta mittaa enemmän pään kestävyydellä sekä silmän ja käden koordinaatiolla kuin varsinaisilla ruumiinvoimilla.

Huipulla pärjääminen vaatii lisäksi tasaisuutta, sillä toistolajeissa yksi huono suoritus voi pilata kaiken.

Vaikka ammattimainen tietokonepelaaminen kuulostaa vielä nykyään hassulta, lajilla ei silti ole hirveästi eroa edellä mainittujen esimerkkien kanssa.

Ulkomailla e-urheilu on jo satojen miljoonien bisnes, eivätkä parhaiden pelaajien harjoittelumäärät kalpene muiden lajien huippujen rinnalla.

Itse tuijotan televisiosta mieluummin perinteisiä urheilulajeja, mutta en aio työntää päätäni sohvatyynyjen väliin, jos Counter–Strike-turnausta tituleerataan jatkossakin e-urheiluksi. Ehkä 10 vuoden päästä on jo kuultu paljon hölmömpääkin.

Menot