Uutiset

Nuoralla ei tanssita vielä pitkään aikaan

Kanta-Hämeen poliisin tiedote 6. päivänä heinäkuuta: ”Kanta-Hämeen käräjäoikeus vangitsi tänään ulkomaalaistaustaisen miehen epäiltynä asuntoihin kohdistuneista törkeistä varkauksista.”

Seuraavaksi tiedote kertoo talven ja kevään aikana tehdyistä monista asuntomurroista, joihin kyseisen miehen osuutta selvitellään.

Niukkasanaisessa tiedotteessa pistää silmään heti yksi sana ylitse muiden: ulkomaalaistaustainen.

Ihmetyttää
. Tiedotteessa mainitaan miehen ulkomaalainen tausta, vaikka tieto ei tuo uutiselle lisäinfoa lainkaan. Pitäisikö tekstistä siis päätellä, että miehen ulkomaalainen tausta on kenties syy rikolliselle toiminnalle?

Lyhyessä tekstissä on vedetty selvä raja supisuomalaisen ja ei-ainakaan-yhtä-suomalaisen välille. Ulkomaalaistaustaiset, mitä tämä ilmaisu sitten pitääkin sisällään, niputetaan näppärästi yhdeksi ja samaksi, ei-suomalaisiksi ja ”niihin” kuuluviksi.

Samaan on myös toimittajana helppo sortua.

Tutkija Camilla Haavisto kertoo (Journalisti 16.6.), miten lehdissä yleisimmin mokataan, kun aiheena ovat maahanmuuttajat. Kompastua voi monessa käänteessä.

Mediassa maahanmuuttajiin yhdistetään rikollisuus, islamiin terrorismi ja arabimaat. Lähteinä toimittajat käyttävät viranomaisia, tai sitten tehdään henkilöjuttuja menestyneistä maahanmuuttajista, joissa yksilöitä glorifioidaan.

Nuorallakävelyä, toteaa Haavistokin.

Aiheena
maahanmuutto on 2000-luvulla politisoitunut, ja poliittinen korrektius on joutunut kiellettyjen asioiden listalle.

Kliseetä ”asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä”, hoetaan tasan niin pitkälle kuin omat periaatteelliset mielipiteet antavat myöten.

Kuluneen sanonnan toistelija puhuu ylevästä ohjenuorastaan huolimatta usein maahanmuuttajista ja ulkomaalaistaustaisista sinä yhtenä ja samana, ei-suomalaisina ja niinä.

Vielä, jos kenties koskaan, ei olla siinä tilanteessa, että ihmisistä voisi puhua vain ihmisinä. On kuuluttava johonkin ryhmään.

Ryhmittelyä ei tietenkään tapahdu vain ulkopuolisten silmissä. Ryhmään kuuluminen on osa ihmisen identiteettiä, ryhmässä tunnetaan yhteenkuuluvuutta.

Itsekin olen joskus tuntenut ylpeyttä kotimaastani, vaikka useimmin etenkin ulkomailla matkatessa suomalaisuus jostain syystä hävettää.

Journalistissa ilmestyneen jutun lopussa Haavistolta kysytään, millaista onnistunut maahanmuuttajauutisointi sitten olisi.

Vastaus kuuluu yksinkertaisuudessaan: Jakoa meihin ja heihin ei pidä tehdä, ja maahanmuuttajataustaiset toimittajat voivat tuoda kirjoitteluun uusia näkökulmia.

Tahtomattaan sekä kysymyksen kysynyt toimittaja että siihen vastannut tutkija taisivat juuri tehdä jaon meihin ja heihin.

Sillä nuoralla opetellaan vasta kävelemään.