Uutiset

Nuorena pinnistellyt liikkuu aikuisenakin

Pyöräilyä, pallopelejä, kiipeilyä ja juoksemista. Lasta kannattaa kannustaa urheilemaan, sillä lapsuusiän vauhti liikuttaa ihmistä vielä aikuisenakin.

– Eniten aikuisena liikkuvia on niiden joukossa, jotka ovat kouluiässä harrastaneet säännöllisesti varsin tehokasta liikuntaa useiden vuosien ajan, sanoo LIKES-tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Tuija Tammelin.

– Niistä nuorista, joilla on hyvä kestävyyskunto, tulee usein aktiivisia aikuisia. Lisäksi esimerkiksi hyvä maksimaalinen hapenottokyky ja tyypin I lihassolujen suuri osuus nuorena ennustavat liikunnallista aktiivisuutta aikuisena, hän sanoo.

HUIPPUSUORITUKSIIN ei jokaista lasta kuitenkaan tarvitse puskea. Tammelin korostaa, että lapsuus- ja nuoruusiän liikuntaharrastusten olisi hyvä olla monipuolisia.

– Monipuoliset perus- ja lajitaidot lisäävät todennäköisyyttä, että jokin liikuntamuodoista säilyy myös aikuisiälle. Kun vaikkapa opiskelun perässä muuttaa toiselle paikkakunnalle, voi olla helpompi löytää itselle sopiva tapa liikkua, jos on tuttu useiden erilaisten lajien kanssa, Tammelin sanoo.

ONKO LAPSENA liikkunut sitten terveempi aikuisena? Entä säilyvätkö fyysiset vahvuudet?

Lapsilla pitkäaikaissairaudet ovat vielä harvinaisia ja tutkimus onkin kohdistunut lähinnä sai­rauksien riskitekijöihin, jotka voivat kehittyä jo kouluiässä. Tutkimuksissa on havaittu, että lapsuusiän liikunta vähentää riskejä sairastua. Vähän liikkuneilla on jo 17 vuoden iässä useammin alkavia, haitallisia valtimonseinämänmuutoksia.

– Vaikka lapsuusiän liikkuminen vaikuttaa edullisesti esimerkiksi luustoon, kaikki terveysvaikutukset eivät säily loputtomasti, Tuija Tammelin sanoo.

Eivätkä hyvä lihaskunto ja kestävyyskunto valitettavasti ole ikuisesti säilyviä ominaisuuksia.

– Jos liikkuminen loppuu kouluiässä tai sen jälkeen, useimmat liikunnan avulla saavutetut edulliset vaikutukset häviävät vuosien varrella.

Toisaalta liikunnan aloittaminen uudelleen missä iässä tahansa vaikuttaa taas edullisesti terveyteen.

TÄRKEIMMÄT vaikutukset ovatkin asenteissa. Positiivisesti liikuntaan suhtautuvilla liikunnasta tulee tapa ja osa normaalia arkea. Mitä pitempään liikuntaa harrastetaan nuorena, sitä paremmin se ennustaa aikuisiänkin liikunnallisuutta.

– Kun on tottunut liikkumaan, on helpompi päästä alkuun liikunnan kanssa myöhemminkin, vaikka urheilussa olisi välillä taukoa, lääkäri Harri Helajärvi Paavo Nurmi -keskuksesta vakuuttaa.

Aikuisiän aktiivisuuteen vaikuttaa ennen kaikkea lapsuudesta saatu hyötyliikunnan malli. Harri Helajärvi on huolestunut siitä, että arkiliikkuminen on lapsilla ja nuorilla nykyään hyvin vähäistä.

– Seuroissa liikkuvat lapset tottuvat siihen, että liikunta on aina ohjattua. Kun lasten harrastusta vielä tuetaan kuljettamalla heitä paikasta toiseen, on heidän kokemuksensa hyötyliikunnasta hyvin vähäinen. Lapsi, joka ei koskaan liiku arjessa muuten, ei ole todennäköinen hyötyliikkuja myöhemminkään, Helajärvi sanoo.

Hän muistuttaa, että vanhempien pitäisi kannustaa aktiiviurheilijaakin olemaan arjessa fyysisesti aktiivinen.

– Kilpaurheilija saattaa lopettaa liikunnan kokonaan, koska ei koe pelkkää ”harrastamista” mielekkääksi. Tässäkin monipuolinen liikuntatausta auttaa. Silloin liikuntaa ei nähdä vain yhden lajin tekemiseksi ja kilpailemiseksi, vaan osaksi elämää.