Uutiset

Nuoret saamelaiset taistelevat oikeuksistaan uusin asein

Demokratian keinot eivät ole tuoneet saamelaisille alkuperäiskansan oikeuksia. Siksi Suohpanterror provosoi julisteillaan ja kannustaa kansalais-tottelemattomuuteen.

No justice on stolen land. Iskulause Suohpanterror-ryhmän Facebook-seinällä viestittää, että oikeus ei voi toteutua varastetulla maalla. Lause viittaa saamelaisiin, mutta myös suomalaisiin.

Suomalaiset ovat niitä, joita syytetään varkaudesta.

Iskulause on tarkoituksellisen provosoiva kuten koko Suohpanterror-ryhmän tuotanto. Ryhmän nimi tarkoittaa suomeksi suopunkiterroria ja sen taakse kätkeytyy joukko anonyymeja saamelaistaiteilijoita Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Suohpanterror on tullut monelle tutuksi juuri sosiaalisen median kautta: siellä ryhmä tuo julki propagandajulisteitaan, jotka hyödyntävät pop-taiteen ja länsimaisen populaarikulttuurin kuvastoa.

Suohpanterrorin julisteet ovat ilmaisussaan voimakkaita, jopa hyökkääviä, eivätkä kaikki saamelaisetkaan hyväksy niitä. Saamelaiset kun ovat perinteisesti tottuneet väistämään ristiriitoja eivätkä herättämään niitä. Monet kuitenkin ymmärtävät, mistä kuvien aggressio nousee. Se nousee kokemuksesta, etteivät saamelaiset edelleenkään ole todellinen osapuoli keskustelussa, jota heidän asioistaan käydään.

– Keskustelu ei ole dialogia vaan monologia, jossa muut puhuvat ja saamelaiset kuuntelevat. Olemme väsyneet tähän, ja siksi etsimme muita keinoja tuoda mielipiteemme julki, sanoo Suohpanterror-ryhmän puhenainen, Ruotsin Jokkmokissa asuva Jenni Laiti, 35. 

”Eikö me kuitenkin olla kaikki suomalaisia. Ei ole kivaa, että jotkut nostavat itsensä ylemmäksi.”

”Mitä oikeuksia saamelaisilla on vähemmän kuin meillä lantalaisilla. Miksi siis pitäisi antaa saamelaisille ja ottaa valtaväestöltä.”  

”Rasisteja nuo saamelaiset tarkkoine rotumäärityksineen.” 

Puheenvuorot saamelaiskeskustelussa ovat viime vuosina kärjistyneet puolin ja toisin. Keskustelun sävy on nyt tyystin toisenlainen kuin 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin saamelaisilla näytti menevän Suomessa hyvin. 

Silloin suomalaiset olivat vihdoin joutuneet tunnustamaan, että Lapissa asui vähemmistökansa, jota oli yritetty pakkokeinoin sulauttaa valtaväestöön. Siksi vähemmistöä alettiin tukea: saamen kielen asemaa vahvistettiin ja saamelaiskäräjät perustettiin toteuttamaan saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa. 

Myös maailmalla herättiin siihen, että alkuperäiskansoille oli tehty vääryyttä, joka pitää oikaista. Vuonna 1989 luotiin YK:n alainen ILO-sopimus numero 169, jonka tarkoituksena oli turvata alkuperäiskansojen oikeudet. Pohjoismaissa sopimus koskee saamelaisia, ja se ratifioitiin Norjassa heti tuoreeltaan.

Saamelaisten asiat edistyivät pitkin harppauksin. Syntyi illuusio, että kehitys jatkuu tulevaisuudessakin yhtä myönteisenä, sanoo Veli-Pekka Lehtola, joka työskentelee saamen kulttuurin professorina Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa.

– Saamelaisille muodostui harhakuva, että tietyt asiat ovat jo itsestään selviä eikä niihin tarvitse enää palata. Viime vuosina on kuitenkin otettu takapakkia. Suomessa on esimerkiksi kyseenalaistettu se, ovatko saamelaiset alkuperäiskansa tai kansa ollenkaan.

Missä saamelainen, siellä kiista. Saamelaisten asioista on kiistelty viime vuosina paljon, ja vain harva suomalainen on jaksanut ottaa selvää, mistä on kysymys. 

Veli-Pekka Lehtola pitää kiistojen lähtökohtana sitä, ettei Suomi ole vieläkään ratkaissut, minkälaiset oikeudet saamelaisilla alkuperäiskansana on kotiseutujensa maihin ja vesiin. On siis palattava ILO-sopimukseen, jota Suomi ei ole edelleenkään vahvistanut, vaikka sen synnystä on kulunut jo 25 vuotta.

Kolttasaamelainen teatteriohjaaja Pauliina Feodoroff, 39, hätkähdytti suomalaisia viime itsenäisyyspäivänä saapumalla Linnan juhliin luku 169 ohimoonsa piirrettynä. Feodoroffin mielenilmaus kertoi paitsi vuosikymmenien turhautumisesta myös tuoreesta pettymyksestä: keväällä 2015 ILO-sopimuksen ratifioiminen oli ehkä lähempänä kuin koskaan, mutta lopulta hallitus jätti asian pöydälle ja siirsi sopimuksen käsittelyn nykyiselle hallitukselle.

Saamelaisten pettymys oli suuri, sillä sekä saamelaiskäräjät että Suomen hallitus olivat panostaneet siihen, että ILO-sopimus vihdoin saataisiin allekirjoitettua. Sopimukseen liittyen oli lähdetty uudistamaan myös saamelaiskäräjälakia ja lain sisältämää määritelmää siitä, ketkä katsotaan saamelaisiksi ja voidaan hyväksyä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. 

Saamelaiskäräjät ja hallitus neuvottelivat laista kolme vuotta ja saavuttivat kompromissin, jota saamelaiskäräjien silloinen puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi luonnehti historialliseksi. Eduskunta ei kuitenkaan hyväksynyt kompromissin tuloksena syntynyttä saamelaismääritelmää, vaan kaatoi sen äänestyksessä selkein luvuin 162–28. Muun muassa Lapin kaikki seitsemän kansanedustajaa äänestivät määritelmän uudistamista vastaan, ja lappilaisten mielipide vaikutti eduskunnassa voimakkaasti. 

Koska saamelaismääritelmä ei mennyt läpi esitetyssä muodossa, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) veti koko lakiesityksen pois eduskunnan käsittelystä. Monen vuoden työ valui hukkaan.

Niin valui myös toivo siitä, että samainen eduskunta olisi voinut ratifioida ILO-sopimuksen.

Saamelaiset sanovat, että lakiesityksen kohtalo on heille liiankin tuttu. Heidän kanssaan neuvotellaan ja heitä kuullaan, mutta viime kädessä heidän mielipiteensä sivuutetaan. Sen vuoksi osa saamelaisista ei enää usko siihen, että asioita voisi muuttaa demokratian keinoin. 

– Saamelaisten oikeuksia maahan ja veteen on puitu jo sata vuotta, mutta demokraattinen tapa toimia ei ole tuonut meille mitään ratkaisuja. Tässä tilanteessa kulttuuri ja taide tuntuvat tehokkaammilta keinoilta vaikuttaa, Suohpanterrorin Jenni Laiti sanoo.

Suohpanterror ilmestyi Facebookiin vuonna 2012, ja viime syksynä ryhmän teoksia ripustettiin jo  nykytaiteen museo Kiasman seinille. Näyttelyn avajaisten yhteydessä Suohpanterror järjesti Greenpeacen kanssa protestin, jossa aktivistit kiipesivät marsalkka Mannerheimin patsaan jalustalle ja heiluttivat Saamen lippua vastalauseena Suomen hallitukselle.

Suohpanterrorin ja Greenpeacen intressit ovat yhteiset, sillä saamelaisten ja luonnon oikeudet kulkevat Jenni Laitin mukaan käsi kädessä. Suunnitellut kaivokset, tuulimyllyt tai Jäämeren junarata eivät vaikuta vain saamelaisten elinoloihin, vaan ne tuhoavat luonnon monimuotoisuutta, joka on tärkeää koko maapallolle. 

– Saamelaisalueella käydään nyt kilpailua Euroopan viimeisistä resursseista. EU ja Pohjoismaat himoavat kovasti kaikkea, mitä täältä löytyy, Laiti sanoo. – Myös tämä aktivoi meitä, sillä maan hyvinvointi ja suhteemme siihen on meille tärkeintä.

Olennainen osa saamelaiskiistaa on kysymys siitä, ketkä oikein ovat saamelaisia ja kenelle kuuluvat ne oikeudet, joita ILO-sopimuksen ratifiointi voisi tuoda tullessaan. Saamelaisstatusta kun ovat nousseet vaatimaan myös ryhmät, jotka kutsuvat itseään metsälappalaisiksi, metsäsaamelaisiksi tai statuksettomiksi saamelaisiksi.

Metsäsaamelaiset perustelevat saamelaisuuttaan muun muassa sillä, että heidän esi-isänsä on verokirjoissa merkitty lappalaisiksi. Saamelaisten mielestä tällainen verokirjamerkintä ei sinänsä tee kenestäkään saamelaista, sillä lappalainen-termi ei ole viitannut etnisyyteen vaan elinkeinoon. Vastoin saamelaiskäräjien kantaa korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi kuitenkin viime vuonna päätöksen, jossa myös verokirjalappalaisia hyväksyttiin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. 

– KHO:n päätös merkitsee sitä, että sellaiset ryhmät, jotka ovat vastustaneet saamelaisten oikeuksia, pääsevät sisältä päin sekoittamaan saamelaisten asioita, sanoo saamelaiskäräjillä ensimmäisen kautensa aloittanut Aslak Holmberg, 28.

Holmberg ja toinen nuori saamelaispoliitikko Neeta Jääskö kokivat tilanteen niin epäoikeudenmukaiseksi, että saamelaiskäräjien uuden toimikauden avajaisissa viime helmikuussa he käyttivät saamelaisten perinteistä tapaa protestoida. Holmberg osallistui avajaisiin saamenpuku eli gákti nurinpäin käännettynä, Jääskö oli kääntänyt lakkinsa. 

Protesti ei kohdistunut vain korkeimpaan hallinto-oikeuteen vaan ennen kaikkea Suomen eduskuntaan, joka ei halunnut tiukentaa nykyistä saamelaismääritelmää. Saamelaiskäräjien ja oikeusministeriön yhdessä muotoilema uusi määritelmä olisi korostanut saamelaisten ryhmähyväksyntää ja rajannut verokirjalappalaiset määritelmän ulkopuolelle. Tämä ei sopinut Lapin kansanedustajille.

– Määritelmässä olisi pitänyt tunnustaa, että metsälappalainen kulttuuri on edelleen voimissaan, ja hyväksyä myös sitä edustavien ihmisten oikeus identiteettiin, sanoo savukoskelainen kansanedustaja Eeva-Maria Maijala (kesk.), joka on itsekin pyrkinyt mukaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, mutta tuloksetta.

Saamelaisten näkökulmasta on jo sinänsä käsittämätöntä, että suomalaiset kansanedustajat voivat päättää toisen kansan identifikaatiosta. – Se kertoo, että saamelaisia ei kohdella Suomessa kansana eikä saamelaisten itsemääräämisoikeutta kunnioiteta, Aslak Holmberg sanoo.

Nykyisen työ- ja oikeusministerin Jari Lindströmin (ps.) mukaan ILO-sopimuksen ratifiointi on edelleen vireillä. Sopimukseen liittyen hallitus on rahoittanut oikeusvertailevan kansainvälisen tutkimuksen alkuperäiskansojen oikeuksista.

– Tutkimus valmistuu tämän vuoden lopussa, ja silloin on tarkoitus palata myös ILO-sopimukseen, Lindström sanoo.

Aslak Holmbergin on enää vaikea uskoa sopimuksen toteutumiseen. Hän muistuttaa sopimuksen tarkoittavan sitä, että Suomen kansallista lainsäädäntöä pitäisi muuttaa sopimuksen vaatimalle tasolle. 

 – Suomessa on viime aikoina tehty useita päätöksiä, jotka ovat ILO-sopimuksen vastaisia. Sen vuoksi on erittäin ristiriitaista puhua sopimuksen ratifioinnista. 

ILO-sopimusta vastaan sotii saamelaisten mielestä muun muassa metsähallituslain uudistus. Lakiin ei otettu mukaan saamelaiskulttuurin heikentämiskieltoa, vaikka eduskunnan perustuslakivaliokuntakin sitä ehdotti. 

Saamelaisia ei myöskään kuultu lain valmistelussa, vaikka saamelaisalueen maat ovat lähes kokonaan Metsähallituksen omistuksessa. Kun Helsingissä järjestettiin metsähallituslain kuulemistilaisuus, saamelainen muusikko ja runoilija Niillas Holmberg, 26, ilmaantui kokousväen eteen suu kiinni teipattuna.

– Halusin ilmaista sen, ettei saamelaisille taaskaan annettu sanansijaa asiassa, joka koskee meitä todella paljon, Holmberg sanoo.

Samanlaista vähättelyä ja mitätöintiä saamelaiset sanovat kohtaavansa myös muilla elämän aloilla. Helsingissä asuva Petra Laiti, 21, organisoi vastikään hiljaisen mielenosoituksen Kiasmassa kritisoidakseen museon kokoelmiin ostettua videoteosta. Siinä puolialaston nainen tanssii ja esittelee takamustaan gákti-jäljitelmään pukeutuneena. Kiasman ja taiteilijan mielestä saamelaisilla ei ole syytä loukkaantua gáktin käytöstä, koska teos ei käsittele saamelaisuutta.

– Miten taidemuseo voi määritellä sen, mistä kokonainen kansa saa loukkaantua ja mistä ei, Laiti ihmettelee.

Tietämättömyyden muuriin ei luulisi törmäävänsä taidemuseossa, mutta muuten se on Petra Laitille tuttu. Ihmiset eivät tiedä saamelaisten asioista, mutta luulevat tietävänsä, ja juuri tästä syntyy hedelmällinen maaperä kiistoille.

– Asiat eivät olisi niin väiteltävissä olevia, jos suomalaisilla olisi korrektia tietoa saamelaisista. Sen vuoksi saamelaisista pitäisi kertoa osana peruskoulun pakollista oppimäärää. 

Veli-Pekka Lehtolan mielestä saamelaisten kohtelu kuvastaa yleisempääkin ajan henkeä. Kysymys on osittain samasta samasta ilmiöstä kuin maahanmuuttajiin kohdistuvassa rasismissa: saamelaistenkin pitäisi elää maassa maan tavalla eikä erottautua joukosta.

Nuorten saamelaisten mielenilmaisut Lehtola näkee luonnollisena ja tervetulleenakin reaktiona viime vuosien tapahtumille. Nuoret toimivat hänen nähdäkseen puhetorvina myös niille saamelaisille, jotka pysyvät hiljaa, koska haluavat välttää ristiriitoja. Ilmapiiri on tulehtunut varsinkin Ylä-Lapissa, jossa oman mielipiteen ilmaisu voi johtaa kohtuuttomaan ryöpytykseen. 

Suohpanterrorin provokatiiviset julisteet eivät luultavasti ainakaan paranna ilmapiiriä. Ryhmää on kritisoitu väkivaltaan lietsomisesta, koska sen julisteissa on sotaisaa kuvastoa. Samanlaisia teemoja voi nähdä ruotsinsaamelaisen Anders Sunnan seinämaalauksessa, joka valmistui muutama viikko sitten tilaustyönä Oulun järjestötalon seinälle.

Jenni Laiti sanoo, ettei Suohpanterror kannusta väkivaltaan eikä hyväksy väkivallan käyttämistä. Sen sijaan ryhmä haluaa näyttää, että keskustelua voidaan käydä myös saamelaisten ehdoilla. 

Samalla Suohpanterror haluaa voimaannuttaa saamelaisia niin, että he pystyvät ottamaan takaisin oman itsemääräämisoikeutensa. 

Käytännössä tämä voi tarkoittaa kansalaistottelemattomuutta, jossa saamelaiset noudattavat omia, perinteisiä tapaoikeuksiaan, vaikka ne olisivat ristiriidassa valtioiden lakien ja määräysten kanssa. 

– Meidän pitää jättää huomiotta esimerkiksi se, että kalastusoikeuksiamme Tenolla rajoitetaan, ja jatkaa kalastamista siellä niin kuin ennenkin. 

Aslak Holmberg näkee Suohpanterrorin väkivaltaviittauksissa johdannon vakavaan kysymykseen.

– Tuleeko jossain vaiheessa raja vastaan? Miten paljon saamelaisilta voi viedä oikeuksia, maata ja vesiä ilman, että joku kokee tilanteen niin epätoivoiseksi, että alkaa epätoivoisiin tekoihin?

 

Leena Talvensaari