Uutiset

Nuori, lupaava ja vielä komeakin lyyrikko

Kimmo Miettiseltä tuli ulos viides kirja ja cd-boksi. Sen kappaleet on julkaistu aikoinaan miehen levy-yhtiöissä.

Kimmo Miettinen sopii tapaamisen Papukaija pubiin kello kahdeksitoista. Ei missään nimessä aamupäiväksi.

Tähän on kaksi syytä.

Yökukkuja menee nukkumaan viimeistään aamukuudelta. Yöllä voi lähettää sähköposteja, vierailla huutopistenetissä ja katsella kauden alettua NHL:ää.

Ja sitten on se julkisuus.

Rock-vaikuttaja, kirjoittaja Miettinen ei tahdo vaikuttaa snobilta, mutta haluaa pysyä mahdollisimman tuntemattomana. Koti ei sovi valokuvaan.

Tai kuten Miettinen itse sanoo: Jos joku hänet tunnistaa, niin mielellään siitä, että hän on HPK-fani.

Siis hattu päähän.

Kun kalju ei loista kamerassa, kasvotkin vaikuttavat vieraammilta.

Demoja taskuun yöllä
Mutta ymmärtäähän sen.

Kun Miettinen lähti 80-luvulla Helsingin yöhön, taskuun ilmestyi järjestään neljä demoa. Vaikka mies olisi halunnut vain puhua kavereiden kanssa lätkästä.

Nykyään hän on jättänyt musiikkibisneksen. Viimeinen kuudesta levy-yhtiöstä, Popatak, kuopattiin 11 vuotta sitten.

Rock-eläkeläinen sanoo, ettei enää tunne nykyisiä musiikkivaikuttajia tai bändejä, ei edes haluaisi.

Mutta yhden tärkeän henkilön hän tietää edelleen. Muun muassa Poko Rekordsin perustajana tunnetun Epe Heleniuksen, jota hän kutsuu rockbisneksen kummisedäkseen.

Hyvä haltija Epe
Helenius osti paitsi kaikki Miettisen levy-yhtiöt, toteutti myös monet miehen villit ideat. Tämänkin vitsistä liikkeelle lähteneen, uuden cd-boksin.

– Tämä on rock-testamenttini, sanoo Miettinen tyytyväisenä ja kopauttaa kokoelmalevyä, jonka kannessa paistaa oma zorro-naamioitu naama.

Kokoelman kaikki 80 kappaletta on julkaistu alun perin Miettisen levy-yhtiöissä.

Karmean näköistä sakkia
Kerro joku bänditarina.

Valitse bändi, Miettinen sanoo ja ojentaa boksia.

Otetaan Hassisen Kone.

Ensikohtaaminen Lahdessa vielä tuntemattoman yhtyeen kanssa järkytti Miettistä.

Bändi näytti kaamealta.

Harri-rumpalilla oli Irwin-lippalakki, nahkaliivi ja viikset, jotka olivat 80-luvun alussa ehdottoman kielletyt.

– Kaksi muuta näytti aivan pyhäkoulun opettajilta, jotka pelästyisivät polulla vastaantulevaa myyrää. Vain Ismo Alanko oli pukeutunut melko ”rocknormaalisti”, pitkään nahkatakkiin.
Mutta kun bändin kanssa jutteli, he paljastuivat kelpo veikoiksi.

Nelosista huolimatta kirjoittajaksi
Nykyään Kimmo Miettinen kirjoittaa.

Musiikin ja kirjoittamisen hän taitaa, vaikka koulunkäynti meni heikosti. Eräässäkin todistuksessa komeili seitsemän nelosta, ja keskiarvo oli alle viiden.

Kirjoittajaura alkoi nuorena kirjoitetuista, kustantamoiden palauttamista romaaneista. Sitten tuli kummisetä Epe ja ehdotti muistelmateoksen tekemistä vuonna 1983.

Viimevuosina Miettinen on kirjoittanut kirjan joka vuosi.

Romaanit ovat kevyttä kamaa, kuten hän itse luokittelee.

– Pidän v********a, jos joku sanoo minua taitelijaksi.

Seuraavaksi Imatra-rikoksia
Mutta nyt kun uusin LoveLies-kirja on tullut ulos, on rokki käsitelty.

Jotta kustantaja ei enää pyytäisi samaa tyylilajia, Miettinen on alkanut kirjoittaa uutta rikos-sukusaagaa, yhdeksänosaista Imatra-sarjaa. Nimi tulee sukunimestä, ei paikkakunnasta.

Miettinen haluaa olla nuori, lupaava lyyrikko. Tai voi häntä kuulemma kutsua työttömäksi hamppariksikin.

Tähän on pakko sanoa, että ainakaan nuori ei täsmää.

Onko tämä kuvittelua, vai näyttääkö viisikymppinen Miettinen pettyneeltä?

Parasta lisätä otsikkoon vielä sana komea.

Sitäkin hän haluaa olla.

Valokuvissa pitää näkyä hoikka, hyvännäköinen, 25-vuotias mies, Miettinen tilaa. (Häsa)