Uutiset

Nuori urheilija roikkuu hirressä

Käry kävi, painajaisesta tuli totta. Helsinkiläisen salibandyseura SSV:n pelaaja Tommi Ahola halusi varmasti otsikoihin, mutta ei hasiksen polttajana. Ahola jäi kiinni dopingtestissä ja nousi viikon urheilijaksi.

Ahola kertoo käyttäneensä hasista kaksi kertaa, vuonna 1998 ja tänä keväänä ennen käryään.

Jos Ahola puhuu totta, hän on todellinen epäonnen soturi: kaksi kertaa hasista ja jo toisella kerralla käry! Aholan ei ainakaan kannata lotota.

Selitys on epäuskottava meriselitys.

Kuten asiaan kuuluu, Ahola vedettiin julkisuudessa hirteen. Nuoresta urheilijasta tuli lööppitavaraa. Apua hirttäjäisissä tarjosi SSV:n manageri Kurt Westerlund vaatimalla ”kovaa rangaistusta”.

Westerlund intoutuu lahtaamaan oman joukkueen pulaan joutunutta pelaajaa. Edustaako Westerlund kantoineen urheiluhenkeä? Yleensä omien tehtäväksi lasketaan apua tarvitsevan auttaminen, eikä suinkaan kivittäminen.

Ahola tosin kertoo Iltalehdessä Westerlundin opastaneen häntä päihdehoitoon. Managerilla on outo käsitys elämästä. Päihdehoitoa tulisi tukea mahdollisimman nopealla paluulla pelikentille, paranemista tukevaan tekemiseen.

Tärkeintä on tehdä Aholasta varoittava esimerkki kaikille urheilijoille. Mutta kuka tällaista esimerkkiä kaipaa? Ovatko urheilijat idiootteja, joille pitää teroittaa dopingin turmiollisuutta langettamalla Aholalle julkisen häpeän lisäksi kova rangaistus?

Pyhän Urheilun edessä voi näemmä uhrata mitä vaan. Nuorelle urheilijalle Westerlundin malli on kuitenkin täysin kohtuuton.

Tämänkertaisen käryn pihvi on siinä, ettei hasiksen poltto paranna urheilusuoritusta.

Ahola jäi kiinni doping-testissä aineesta, joka ei ole dopingia.

Tämä on mahdollista, koska ”huumeet eivät kuulu urheiluun”. Näin kuuluu hokema, joka pitää kyllä pilkulleen paikkansa.

Mutta mihin tarvitaan Aholan tapaista julkisuuskohua asiassa, joka ei ole urheilullista vilppiä? Miksi päihdekärystä ei ilmoiteta seuralle, jonka tehtävä olisi ohjata kiinni jäänyt urheilija hoitoon?

Tuskin Ahola tajuaa, missä liemessä on. Tästä eteenpäin hän on vastapuolen joukkueen huutosakille narkkari ja hölmöily jarruttanee hänen uraansa työelämässäkin.

Urheilupomot näkevät yhä huippu-urheilijat lasten ja nuorten esikuvina. Pitää kantaa vastuu, kuuluu graniittiin hakattu viisaus.

Urheilu voisi jo viskata graniitin Itämereen. Edes piispoista ei ole ihmisille nuhteettoman ihmisen malliksi. Miten nuoret urheilijat voisivat olla maanpäällisiä jeesuksia? Ei millään.

Äkkirikastunut nuori urheilija voi olla aivan samanlainen kusipää kuin saman sarjan rocktähti. Ehkä urheilija käyttää päihteitä vähemmän, mutta paheiden summa on vakio. Kuka nuorimies esimerkiksi jaksaa aina hätistää pois uhkeita nuoria naisia, vaikka temppuun myöntyminen vie pettäjän tielle?

Ei se helppoa ole, kysykää vaikka kolmelta ruotsalaiselta jääkiekkoilijalta.

Päivän lehti

4.12.2020

Fingerpori

comic