Uutiset

Nuorten päätön väkivalta ei tule yllätyksenä

Naapurissa Pirkanmaalla on pari viikkoa keskusteltu kiihkeästi nuorten tyttöjen väkivallasta.

Keskustelu sai alkunsa, kun lokakuun alussa kaksi 13-vuotiasta tyttöä pahoinpiteli silmittömästi ikätoverinsa: tyttö tuupattiin maahan, jonka jälkeen häntä potkittiin eri puolille vartaloa ja päähän toisen pahoinpitelijöistä kuvatessa kännykkäkameralla. Toinen repi uhria hiuksista ja väänsi tämän kasvoja kohti kameraa.

Mitään järkevää selitystä tekoon ei ole annettu, eikä löydetty. Pahoinpitelijät eivät olleet päihtyneitä. Uhri sai lukuisia ruhjevammoja ja päätyi sairaalaan.

Klassinen kysymys kuuluu, voisiko tämä tapahtua myös meillä?

– Aivan Toijalan kaltaisia juttuja meillä ei ole ollut, mutta selvää on, että tyttöjen harjoittama väkivalta on viime vuosina selvästi lisääntynyt ja arkipäiväistynyt, sanoo Hämeenlinnan Ankkuri-tiimin vanhempi konstaapeli Martti Salonen.

– Näin voi käydä meilläkin minä päivänä tahansa. Potkimiset eivät tule yllätyksenä.

Salonen kuitenkin huomauttaa, että tilastojen valossa poikien harjoittama väkivalta on edelleen yleisempää.

– Tyttöjen väkivalta on useammin henkistä, mutta kokonaisuutena nuorten irrationaalinen, päätön väkivalta on yleistynyt. Vastaavassa ajassa esimerkiksi päihteiden käytössä ei ole tapahtunut samanlaisia muutoksia.

Karvanoppapojat ikääntyvät

Ankkuri-tiimiläiset näkevät kulttuurin muutokseen monia, jo tutuksikin tulleita syitä.

– Osaksi toimintamallit tulevat väkivaltapelien maailmasta, kaikenlaisia taisteluliikkeitä testataan käytännössä, Martti Salonen ja sosiaalityöntekijä Jonna Laitonen toteavat.

– Väkivaltatapauksissa näkyy taustalla usein myös sosiaalinen media. Keskustelupalstalla on sanottu jotain, mitä sitten porukalla käydään kuittaamassa nyrkein ja potkuin sanojalle. Kielenkäyttökin on muuttunut väkivaltaisemmaksi, eikä monia uhkailuja osata edes pitää tuomittavina rikoksina tai mielletä sanottua kunnianloukkaukseksi, Salonen kuvailee.

Netin kautta on noussut muitakin uudenlaisia ongelmaryhmiä.

– Siellä nuoriin sekä otetaan yhteyttä että nuoret itse hakeutuvat tilanteisiin, joissa on vaara seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Salosen mukaan myös perinteinen ”karvanoppacorollapoikien” houkuttelu on lisääntynyt.

– Yhä nuorempia otetaan kyytiin, mutta pojat ovat yhä vanhempia, pitkälti yli parikymppisiä jätkiä, jotka eivät pärjää oman ikäistensä naisten kanssa.

Tuore ilmiö Hämeenlinnassa on ollut kevään ja syksyn mittaan kovasti kasvaneet nuorten, 13-15-vuotiaiden tyttöjen karkailut.

– En nyt sitä epidemiaksi vielä sanoisi, mutta sitä tapahtuu. Huolestuttavaa on sekin, että nuoret suojelevat kavereitaan, eivätkä tahdo kertoa viranomaisille tietojaan karkulaisista.

– Taustalla näissä tapauksissa on lähinnä paha olo, nuorten keskinäiset seurustelusuhteet, perheen sisäiset syyt tai sitten ihan perinteinen seikkailun halu, Salonen luettelee.

Vanhemmat vähättelevät

Salonen löytää syyn nuorten käytökseen yhteiskunnan muutoksesta.

– Ainahan nuorten välillä on ollut väkivaltaa, tönimistä, nimittelyä ja sen sellaista, mutta nykyään painottuu tämä minä itse -ajattelu.

Salonen on jäämässä eläkkeelle helmikuun alusta. Näkemystä poliisin työstä on kertynyt 37 vuoden ajalta.

– Ennen Ankkuri-tiimiä olin lähipoliisina, ja muutoksen vuosituhannen vaihteesta on pystynyt hyvin havaitsemaan.

– Olen tykännyt todella paljon tehdä Ankkuri-työtä. Poliisilaitoksen sisällä tämän arvo on nähty ja sitouduttu lujasti, hän kiittelee.

Moniammatillisen Ankkuri-tiimi tarkoituksena on varhainen puuttuminen alaikäisten rikolliseen käyttäytymiseen.

– Tärkeintä on, ettei nuoren tekoja vähätellä. Rangaistuksella ei ole niin merkitystä, vaan motiivien ja syiden selvittäminen sekä asian läpikäyminen lasten ja vanhempien kanssa pitää olla keskeinen lähtökohta, Salonen kuvailee.

Salosen seuraajaa Ankkuri-poliisina ei ole vielä valittu, mutta hän peräänkuuluttaa kokemusta.

– Toki täytyy tulla toimeen myös nuorten kanssa. Itse olen kokenut kuitenkin kanssakäymisen vanhempien kanssa vaikeammaksi. Usein torjutaan ja vähätellään asioita sekä haetaan syitä muista lapsista. Pelätään, että oma ulkokuori kärsii.

– Sama kokemus välittyy opettajilta. Jos ongelmia koulussa nostetaan esiin, vanhemmat tulevat puhelinlinjoja pitkin kimppuun, Salonen hymähtää. (HäSa)