Uutiset

Nurkassa hymyileminen kannattaisi jo lopettaa

Olen kyllästynyt tasa-arvo-sanaan. En siis tasa-arvoon, vaan pelkkään sanan herättämään meteliin. Aika usein, kun nainen alkaa puhua tasa-arvosta, hänet yritetään lytätä hiljaiseksi. Harva nainen viitsii enää edes nostaa asiaa puheeksi.

Feminismistä puhumattakaan. Itse asiassa on aika noloa, jos nainen sanoo, että hän ei pidä itseään feministinä, eikä hän pidä feminismistä.

Feminismihän tarkoittaa naisen yhteiskunnallisen aseman parantamista ja sukupuoliroolien muuttamista. Siis äänioikeuden saamisestahan se lähti. Siitä, että naisellakin on oikeus sanoa mielipiteensä ääneen, eikä vain hymyillä hiljaa nurkassa.

Feminismillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että naiset käyvät ravintolassa ja juovat itsensä humalaan. Eikä feminismillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että aletaan riidellä tyhjänpäiväisistä asioista. Nainen voi olla nainen, naisellinenkin, ja mies mies, jopa macho.

Feminismi sai alkunsa 1800-luvun puolivälissä eli 160 vuotta sitten. Ja näin hurjan pitkälle on päästy. Jippii. Mahtavaa kehitystä. Sinä aikana tekniikka on edistynyt huimaa vauhtia ja on käyty Kuussa, muttei vieläkään Venuksessa.

Mutta miehet ovat ehtineet perustaa yhdistyksiä, joiden tavoitteena on parantaa miesten asemaa. Hei haloo. Miesliikkeiden yksi väite on, että yhteiskunnassa on elämänalueita, joissa miehet ovat naisia huonommassa asemassa.

Esimerkiksi tasa-arvotutkija Henry Laasasen mukaan Suomessa vaaditaan naisille tasa-arvoa miehiin nähden, muttei miehille naisiin nähden. Naisille vaaditaan siis kiintiöitä ja parannuksia asioissa, joissa heillä on miehiä heikompi tilanne, mutta vastaavasti ei vaadita miehille yhtä hyvää lopputulosta asioissa, joissa heillä on huonompi tilanne.

Miehillä menee Laasasen mukaan huonommin, jos puhutaan opinnoista, eliniästä, lasten huoltajuudesta, terveydenhuollon resursseista sekä varusmiespalveluksen pakollisuudesta.

Jos naisen asemaa on vaikea parantaa sadassa vuodessa, kuinka miehet kuvittelevat, että miesten asiat hetkessä muuttuisivat. Varsinkin jos ne ovat miesten alullepanemia, niin kuin esimerkiksi varusmiespalvelus. Miehethän siitä asiasta päättävät. Jos naisilta kysytään, sotilaita ei kukkaismaailmassa olisikaan. Jos taas kyse on siitä, että on olemassa erilaisiakin miehiä, jotka eivät halua sotia, eiköhän miesten pitäisi selvitellä välinsä keskenään eikä alkaa hyökätä naisten kimppuun.

Törmäsin jo 90-luvulla miesporukkaan, joka oli kyllästynyt niin sanottuun naisten valtaan, joka tarkoittaa siis sitä, että nainen ei enää suostu istumaan hymyillen nurkassa.

Mitä miehet oikeasti haluavat? Pelkäävätkö he, että naisten tasa-arvo alkaa mennä liian pitkälle ja naiset pääsisivät siihen valta-asemaan, missä miehet ovat vuosituhansien ajan olleet?

Kun katsoo nettikeskustelujen kommentteja, voi vain todeta, että naisten vallasta ei ole pelkoa, tai siihen voi mennä vielä muutama miljoona vuotta.

ulla.jaske@hameensanomat.fi

Päivän lehti

3.4.2020