Uutiset

Nurkkapuu voi olla omenalajikkeen emo

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n tutkija Maarit Heinosella on toive: löytyisipä Hattulasta Lepaan liereä tai Lepaan meloni. Molemmat omenalajikkeet on talletettu kansalliseen omenapuukokoelmaan, mutta MTT etsii nyt lajikkeiden emo- eli siemenpuita tai niistä lisättyjä puita.

– Etsimme vanhoja puuyksilöitä, Maarit Heinonen tarkentaa.

MTT kerää vanhojen hämäläisten omenalajikkeiden lisäksi tietoja päärynäpuista: haussa on Aunen päärynä Hämeenlinnan seudulta. Omenapuista kiinnostaa myös Waldemar Tammelasta tai Padasjoen talvi Padasjoelta.

Lajike syntyy siemenestä

Vanhat suomalaiset lajikkeet ovat syntyneet aikoinaan siemenkylvöksinä.

– Puhumme nurkkapuista, sillä usein sen hyvänmakuisen vaikka torilta ostetun omenan siemen kylvettiin talon nurkalle kasvamaan, Maarit Heinonen kuvailee.

Yksi etsittävistä nurkkapuista on nimeltäänkin Lehtosen nurkkapuu. Lajikkeen uskotaan olevan peräisin Lahden ympäristöstä, sillä puu mainitaan 1940-luvulla lahtelaisen Osmolan taimiston mainoskuvastossa.

Nurkkapuiden rinnalla vanhoista lajikkeista käytetään usein nimityksiä mamman- tai mummonpuu. Nimityksistä löytyy side omenapuusta säilyneeseen muistitietoon: kuka oli se mamma, joka kantoi essuntaskussaan omenan kotiinsa?

Siemenestä kasvaneet omenapuut ovat kaikki omia lajikkeitaan. Omenapuukantaa jatketaan varttamalla puusta oksia. Näin lajike säilyy, vaikka emopuu kuolisi.

Historiaa omenapuussa

Siemenpuusta syntyneillä lajikkeilla on vahvat siteet kotipitäjäänsä ja paikallishistoriaan.

– Kasvit ovat tärkeä ja säilyttämisen arvoinen osa paikallishistoriaa, Maarit Heinonen painottaa.

Maarit Heinonen muistuttaa, että jokainen vanha omenapuu ei ole vanha suomalainen lajike. Jokioisten kartanon puutarhassakin on kasvatettu omenapuita 1700-luvulta saakka. Vanhat kannat ovat usein alkuperältään venäläisiä tai ruotsalaisia.

– Jokainen vanha omenapuu on säilyttämisen arvoinen, mutta kaikkia lajikkeita emme voi MTT:llä ryhtyä tunnistamaan. Toivomme nyt tietoja nimenomaan näistä etsittävistä paikallislajikkeista, hän tiivistää.

Huvitus löytyi dna-testillä

Tunnetuin suomalainen paikallislajike on Yläneen Korpelan torpan pihalta paikannettu Huvitus-lajike Pöytyällä. Lajike varmistettiin dna-analyysillä, jossa Yläneen Huvitus-omenapuun lehtinäytettä verrattiin Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelmassa olevaan Huvituksen dna-tunnisteeseen.

– Huvituksesta on tullut koko kunnan kummipuu. Kummipuu-verkosto turvaa lajikkeen säilymistä ja lisää paikallista kasvigeenivaratietotta, Maarit Heinonen selvittää.

Kansallisessa kokoelmassa on jo 29 omenan paikallislajiketta, ja arvioitavana on 22 lajiketta. Kokoelmasta puuttuu parikymmentä omenalajiketta, joita nyt siis etsitään.

Päärynän paikallislajikkeita on tallessa 10-15.

Taimikuvastot tutkijoiden apuna

Puuttuvat lajikkeet MTT:n tutkijat Maarit Heinonen ja tutkimusmestari Hilma Kinnanen ovat kartoittaneet vanhasta pomologisesta eli hedelmiä käsittelevästä kirjallisuudesta.

Lepaan melonin kantapuu on kasvanut Lepaan puutarhaopiston hedelmätarhassa yli satavuotiaaksi. Kantapuuta ei enää ole, mutta Heinonen toivoo, että opiston läheltä jonkun kotipuutarhurin pihasta voisi löytyä Lepaan melonin jälkeläinen. Lepaan melonista ei tiedetä, oliko puu siemenestä kasvanut vai ulkomailta tuotu taimi.

Lepaan liereä on myös peräisin puutarhaopistosta. Se syntyi vapaasti pölyttyneen Antonovka-lajikkeen siemenkylvöstä 1920-luvulla.

Hämeenlinnan seudulta on peräisin myös Aunen päärynä, mutta tarkempaa paikkaa päärynän alkuperälle ei tunneta.

Melkkala on saanut nimensä Hämeenkosken Melkkalan talosta. Lajiketta esitteli Osmolan taimisto kuvastossaan 1940-luvulla.

Waldemarin kotipaikaksi oletetaan Tammelaa, josta lajike on viety 1860-luvulla Somerolle Långsjön kartanon taimistoon.

MTT:n lisäksi omenapuiden etsintää rahoittaa Suomen kulttuurirahasto. Eurooppalaistakin rahoitusta hanke saa.

Tiedot lajikkeista talletetaan yhteispohjoismaiseen kasvigeenivarojen tietojärjestelmään ja osaksi sekä kansallista että eurooppalaista maatiaiskasvien tietojärjestelmää. Luvassa on myös vanhoja suomalaisia omenalajikkeita käsittelevä kirja. (HäSa)