Uutiset

Nykyajan tutkimusmatkailu on raskasta arkityötä

2.1. Suomalaisten tutkimusasema Aboa, Etelämanner.

Eletään retkikunnan seesteistä työskentelyvaihetta. Nyt viimeistään selviää ensikertalaisillekin, että nykyajan tutkimusretkeily on puuduttavaa ja raskasta arkityötä.

Lähes kaikki täällä tehtävä tutkimus liittyy tavalla tai toisella maapallon ilmastohistoriaan ja nykyisiin ilmastomuutoksiin.

Tässä tyypillinen Aboan arkipäivä. Joka aamu kello 0800 Z Aboalla tarjotaan aamupala. Nykyään koko Kuningatar Maudin Maa elää UTC- eli ”zuluajassa”, mikä helpottaa huomattavasti muun muassa radioyhteysaikoja ja muita aikatauluja. Aamupalaverissa kello 0830 käsitellään päivän tehtävät ja työt.

Professori Matti Leppäranta geofysiikan laitokselta tekee päivittäin mittauksia ja havaintoja jääjärvellä, jolle on annettu nimeksi ”Suvivesi”. Lisäksi hän tutkii auringon säteilyn vaikutusta lumen sulamiseen täällä Basenin rinteillä.

Dosentti Aki Virkkula Ilmatieteen laitokselta työskentelee aerosolilaboratoriossa ja mittaa ilman sisältämiä partikkeleita. Tähän Etelämanner soveltuu hyvin, sillä ilma on lähes saasteetonta.

Tutkija O.P. Mattila, myös geofysiikan laitokselta, tekee kenttätutkimuksia Etelämantereen lumioloista.

6.1. Aboa.

Aamupalaverin jälkeen ohjelmassa ensimmäisenä koneen vaihto. Konemestari Penan kanssa käynnistämme aseman kakkosgeneraattorin ja tahdistamme sen ykkösen kanssa. Käynnistys ei onnistu kertayrittämällä: vääntäessäni virta-avaimesta roiskahtaa akun napa sulana lyijynä seinälle.

On ilmeisesti konehuoneen tärinässä akunkenkä irronnut. Akku vaihdetaan, ja jo jyrähtää käyntiin. Ykkönen sammutetaan ja huolletaan. Nyt saa taas kakkonen jauhaa meille sähköä ja lämpöä seuraavat 200 tuntia.

Aamupäiväkahvin jälkeen lastataan telakuorma-auto Nasun lavalle kaksi uutta tuuliturbiinia, jotka kuljetetaan ”Myllymäelle”. Turbiinit nostetaan kolmosmastoon Nasun nosturilla ja asennetaan paikoilleen. Tavoitteena on asentaa kolme uutta tuuliturbiinia!tuottamaan sähköä tänne talveksi jääville automaattimittauslaitteille.

Vaikka aurinko paistaa kuumasti, mäellä käy navakka, kylmä tuuli, joka vaikeuttaa asennusta. Turbiinit kiinnitetään puiseen mastoon pitkillä pulteilla ja muttereilla, jotka kiristetään äärimmilleen. Siinä hommassa saa puhallella kohmeisia kouria monta kertaa.

Minä mittaan ja leikkaan teräspalkista lisätukia mastojen rakenteisiin ja Pena hitsaa ne sitä mukaa kiinni. Kaikkiin kolmeen mastoon tehdään neljä lisätukea kuhunkin.

8.1. Aboa.

Herään aamuyöstä tuulen ääneen. Tai tarkemmin sanottuna kolinaan. Katolla oleva ilmanvaihtopiippu rytisee tuulessa. Koko asema tärisee ja huojahtelee, ja teräsrakenteet resonoivat.

Radiohytin säähavaintonäytön hälytysääni kilahtelee, ja taulussa välkkyy punaisella tuulen nopeus. Kymmenen minuutin keskiarvo on 32,4 metriä sekunnissa ja puuskat yli 35 metriä sekunnissa! Myrsky on noussut.

Kello 0804 Z soittavat retkikunnanjohtaja Mika Kalakoski ja O.P. Mattila Svealta, Ruotsin pieneltä sivuasemalta, noin 200 kilometriä Aboalta etelään. Kaikki ok, keli lähes samanlainen kuin täälläkin.

Kun Mika on kentällä, minä toimin aseman johtajana. Aamupalaverissa totean, ettet ulkotöitä tehdä tällä ilmalla. Ulkona liikkuminen on periaatteessa kielletty, vain välttämättömät asiat hoidetaan.

Säteilymittausanturit halutaan hakea rinteeltä pois, etteivät ne vaurioidu tuulessa. Aerosolilaboratoriossa pitää varmistaa, ettei lumi pääse tukkimaan näytteenottoputkia. Matkaa on vain 250 metriä, mutta varmuuden vuoksi lähdemme kolmistaan, Leppäranta, Virkkula ja minä. Sonnustaudumme untuvapukuihin ja viimalaseihin ja työnnymme ulos.

Neulamainen ajolumi iskee tuulessa heti naamaan. Kova tuulenpaine on salvata hengityksen. Näkyvyys vaihtelee kymmenestä metristä viiteenkymmeneen.

Seuraamme aerosolilaboratoriolle vieviä kaapeleita ja pääsemme Leppärannan tutkimusalueelle. Molemmat kolmijalat ovat tukevasti hangessa ja anturit tallella. Anturit irrotetaan, ja vielä kaivetaan lumesta muovinen laatikko, josta otetaan antureiden tiedot tallentava dataloggeri mukaan.

Viemme laitteet ylhäällä mäen päällä sijaitsevaan laboratorioon ja Virkkula tarkastaa hiukkasmittauslaitteiston ilmanottoputket.

Loppupäivä vietetään rauhallisesti sisätöissä. Messissä pyörii videolla Taru Sormusten Herrasta.

Myrsky ei osoita laantumisen merkkejä vielä illallakaan. Juuri ennen puoltayötä säähavaintoasema kirjaa kauden tuuliennätyksen, 37,3 metriä sekunnissa.

Petri Heinonen

Kirjoittaja on hattulalainen Finnarp 2004 -retkikunnan asemalogistikko Etelämantereella. Hän kirjoittaa matkaltaan päiväkirjaa Ajastimeen.

Edelliset osat olivat lehdessä 11.12. ja 29.12.