fbpx
Uutiset

Nyrkkeilijätär päihitti miljardöörin

Kumman poppoon kanssa haluaisit samoihin kekkereihin: Orson Wellesin, Alfred Hitchcockin ja Stanley Kubricin vai Leo McCareyn, Carol Reedin ja John G. Avildsenin?

Keskustelu jälkimmäisten kanssa olisi astetta eloisampaa kuin kera ensimmäisen kolmikon, mutta elokuva ja rupattelu sopivat harvoin samaan saliin.

Paitsi silloin, kun alan ihmiset kokoontuvat marinoitumaan omaan mehuunsa yhtenä iltana vuodessa koko muun maailman töllistellessä tätä absurdia showta television välityksellä.

Oscarit on siis jälleen kerran jaettu ja merkittäviä tunnustuksia eivät – yllättäen? – saaneetkaan Ruandan kansanmurhaa käsittelevä elokuva tai Che Guevaran nuoruusvuosien matkailukuvaus.

Rinta rinnan älyttömän pukuhömpän ja tylsistyttävien kiitosjaarittelujen kanssa tiedotusvälineet tekivät tällä kierroksella tilaisuudesta Clint Eastwoodin naisnyrkkeilijän (Million Dollar Baby) ja Martin Scorsesen miljardöörin (The Aviator) välisen kaksinkamppailun. Ja kun kisa parhaan elokuvan tittelistä on käyty, kantaa Scorsese otsassaan ikuisen luuserin leimaa.

Kieltämättä Scorsesen ohjaamien ja käsikirjoittamien elokuvien ehdokkuuksien lukumäärä suhteessa voitettuihin Oscareihin on ollut heikko: 59 tarjokasta, 6 voittoa. Plussaldo petraantui nyt viidellä, mutta se tärkein, paras ohjaus, puuttuu yhä.

Scorsesen Oscar-intohimoista en tiedä yhtikäs mitään, mutta lohtu löytyy läheltä. Ohjaajapalkinnoitta jäivät aktiiviaikoinaan myös Hitchcock, Welles, Kubric ja Sidney Lumet.

Ohjaajat eivät kilpaile keskenään, mutta Scorsese voisi myös muistuttaa Eastwoodia: hei likainen Harri, joku meistä teki nyrkkeilyleffansa jo vuonna 1980 (Raging Bull).

Lumet sai tunnustuksen elämäntyöstään tänä vuonna, Welles 1971 ja Hitchcock 1968. Sekin päivä väistämättä lähestyy, kun Akatemia suo moisen Scorseselle. Kuinka tärkeä lohdutuspalkinto hänelle kenties on, selvinnee silloin.

Welles ei vaivautunut siirtymään vanhalta mantereelta uudelle moisen pystin takia, vaan lähetti Hollywoodiin etukäteen äänitetyn kiitospuheen. Hitchcock vaivautui paikan päälle, mutta oli unohtanut kirjoittaa puheensa. Ellei sellaiseksi lasketa kahden sanan muminaa: thank you.

Jos Scorsese valitsee muiden mestareiden yliolkaisen linjan, hoituu hänen puheensa neljällä, elokuvahistorian kenties eniten siteeratulla sanalla: you talkin´to me?

Toivoa sopii, ettei Scorsese sitä ennen katkeroidu ja omi Taxi Driver-elokuvan päähahmolta Travis Bickleltä (Robert De Niro) muuta kuin neljä sanaa. Kuten vaikkapa tämän melko epäterveellisiä, psykopaattis-väkivaltaisia taipumuksia.

(McCarey, Reed ja Avildsen ovat ohjaajia, joiden elokuvat ovat vuosien varrella napsineet parhaan elokuvan Oscareita mainittujen mestariohjaajien jäädessä nuolemaan näppejään.)

Menot