Uutiset

Nyt on kyllä tarpeen ottaa pieni aikalisä!

Peli pitäisi puhaltaa jo poikki, pieni aikalisä on varmasti paikallaan. Asian käsittely on paljastanut, että lisäselvityksille on edelleen selkeästi tarvetta. Esitän komiteatyöryhmän nimeämisen valmistelua suoritettavaksi, se lienee tässä tapauksessa järkevintä.

Edellä lyhyesti kuvattuna peruspoliitikon patenttiratkaisu kaikkiin vaikeisiin asioihin. Sillä ei niin väliä, vaikka pöydät jo notkuisivat kaikkien jo tehtyjen selvitysten ja lausuntojen painosta, puhumattakaan paristakymmenestä aikaisemmasta timeoutista. Tuskin aamua, ettei lehdestä voisi lukea kansanedustajan tai kunnallispoliitikon painokasta aikalisävaatimusta kaikilla fraaseilla, mitä on yleensä edeltänyt kansalaisen mielipideosastolla esittämä aikalisäpyyntö.

Kai aikalisällä sellaista tiettyä muutosta aikaan saa. Vaikeaa päätöstä tökitään hieman eteenpäin. Edustaja on tehnyt äänestäjänsä eteen jotakin. Jipii.

Ongelmaksi

jää, että asia on pääsääntöisesti taas edessä viikonlopun, kesälomien, seuraavan kokouksen tai työryhmätyön jälkeen. Toki historiasta varmasti löytyy lukuisia päätöksentekotilanteita, joissa valmistelu on ollut hätäistä, puutteellista ja pieni ”hengähdystauko” on ollut paikallaan. Ainakin sen vuoksi, että julkisuuden paine on saattanut hieman keventyä poliitikkojen harteilta…

Kyläkoulu – anteeksi kouluverkkopäätös – on nykyajan kunnallispoliittinen klassikko: Hittinäytelmä on pyörinyt prikulleen saman käsikirjoituksen muodossa eri puolilla Suomea jo vuosikausia. Draama alkaa, kun koulusta loppuvat oppilaat tai kunnalta rahat. Seuraavaksi joku poloinen virkamies lukee madonluvut julkisuuteen, jolloin alkaa armoton kivittäminen. Ensimmäiset vaatimukset aikalisistä kuullaan. Poliitikot päättävätkin perustaa kouluverkkotyöryhmän, jonka työtä ryydittävät lukuisat aikalisät. Selvityksen lopputulos ei miellytä niitä, joiden koulua esitetään lopetettavaksi. Joku toinen koulu voisikin joutaa mennä.

Kyläyhdistys tai vanhempaintoimikunta esittää omat laskelmansa, jotka poikkeuksetta osoittavat kunnan virkamiesten tai konsulttien laskelmat totaalisen virheellisiksi, huijarimaisiksi tai ainakin ihmiset niiden takana täysin debiileiksi. Kylältä valitut luottamushenkilöt käyttävät lautakunnissa, valtuustoissa ja yleisönosastoissa puheenvuoron, jossa ilmoittavat kouluverkkoratkaisua ajettavan ”nyt kuin käärmettä pyssyyn”. Käärmepyssyilijät nimetään, ja heille sataa häiriösoittoja yöaikaan.

Lopulta vuosien tai vuosikymmenten aikalisien jälkeen saadaan ratkaisu. Tai kuntaliitos. Kukaan ei kuitenkaan ole oikein tyytyväinen.

Paitsi parin vuoden päästä, jolloin poliitikko ujosti merkkipäivähaastattelussa toteaa, että ehkä se loppujen lopuksi sittenkin oli ihan hyvä ja tarpeellinen päätös.

Läheltä kunnallispolitiikka näyttäytyy draamana, vähän kauempaa Ihmisten puolue -komediana, mutta suuressa kuvassa kyse on tragediasta. Olisiko jo aiheellista pohtia, onko poliitikkojen ainoa tehtävä todellakin jarruttaa väistämätöntä, vesittää virkamiesten esityksiä ja haikailla menneitä? Vai tarjota itse niitä vaihtoehtoja?

Miksi kuntien, valtion ja EU:kin on mahdollista kehittyä vain äärimmäisten kriisien ja pakon kautta? Eikö edes joskus voisi toimia etukenossa, silläkin uhalla, että joku äänestäjä vimmastuu? Päättäjien tehtävä on päättää, ei jahkailla ja roikuttaa asioita ”löysässä hirressä” ikuisuuksiin.

Hmmm. Olisi kyllä tehnyt mieli ottaa pikku aikalisä tämänkin kolumnin kirjoittamisesta. Ajatusta olisi ehdottomasti pitänyt vielä hioa, mutta painokone pirulainen pyörähtää käyntiin.

iisakki.kiemunki@hameensanomat.fi