Nyt on mies!

 

Kyllähän mies tahtoo olla sankari naisensa silmissä. Käsitykset sankarillisuudesta vain joskus menevät kovasti ristiin sukupuolten välillä.
 
On tässä yritetty kaikenlaista. Erilaisia kielisoittimia rämpytetty ja lauluja tehty. Judon ruskea vyö suoritettu ja hauista kasvatettu. Kaloja narrattu ja ahvenet perattu. Kuopat kaivettu ja seinää piikattu. Aina yöksi kotiin osattu ja tuliaiset tuotu. Peruskauraa, eikä kai sitten niin kovin ihmeellistä. Kehuja ja kiitoksia tihkuu silloin tällöin, mutta ei sitä ihmetystä täynnä olevaa, palvovaa ilmettä, jonka elokuvien sankarit saavat naiseltaan osakseen. Paitsi aivan viime aikoina.
 
Salaojaremontti Sairion louhikkoisessa maastossa on sujunut hyvin, vaikka enemmän tai vähemmän kaikki kesälomapäivät siihen upposivat.  Kärräsimme kottikärryillä sata tonnia soraa kuopan pohjalle, mutta hiekkalastien saapuessa saimme lainaksi vinkeänvihreän puutarhatraktorin. Vaimolla oli suuret odotukset, sillä onhan minulla pitkä historiani trukinkuljettajana. Uuden urani alkumetrit olivat kuitenkin noloakin nolompia.
 
En saanut sitä kirottua vehjettä liikkumaan oikein mihinkään.  Nyhräsin 45 minuuttia lähes paikallani, pyörät pyörivät tyhjää ja sain aherrukseni palkaksi kuoppaan kaksi kiveä sekä lapiollisen hiekkaa. Emännän ilme oli moniselitteinen. Kaikeksi onneksi vaimon aina avulias ja monta hommaa hallitseva velipoika tupsahti paikalle, lipsautti katkaisijasta tasauspyörästön päälle ja opasti kauhankäytössä. Puolen tunnin kuluttua ajelin vehkeellä lähes ammattimaiseen tahtiin ja poterot alkoivat täyttyä.
 
Siinä kurvailuni lomassa vilkaisen elämänkumppania. Vaimo istuu siinä kaiken pärinän keskellä aurinkovarjon alla kasvoillaan sellainen ilme, kuin olisin keksinyt lääkkeen syöpään. Rivakat otteeni traktorinkuljettajana herättävät ihastusta, joka saa minut miettimään. Helvettiin kaikki mandoliinit ja teatteripyllistelyt! Paljonkohan tällainen värkki oikein maksaisi?
 
Olen muuttunut sekunneissa surkimuksesta sankariksi ja löytänyt salatun kutsumukseni puutarhatraktorin kuljettajana. Pari päivää olen Viertokadun kuningas, jota naapuritkin käyvät ihmettelemässä. Lapset hymyilevät ja aurinko paistaa. Pitäisikö käydä Kantolassa ostamassa värikkäät ajohaalarit ja pistää aurinkolasit päähän?
 
Traktori vietiin eilen pois ja minä olen taas tavallinen tampio. Vattupuskan juurella puputtelee marjoja yksi reissussa rähjääntynyt varislintu, joka on viikon ajan hyppiä koikkelehtinut ympäri pihaa. Vaimo ihmettelee, miksi se ei lennä. Samasta syystä kuin en minäkään, ajattelen. Meidän poikien lennot on lennetty.