Uutiset

Observatorio takapihalla

Ismo Pekkola on oppinut että ihminen ei ole edes kusiaisen jalka

Hattulassa Ismo Pekkolan pihassa on huvimaja. Sen sisällä on suuri tähtikaukoputki – Pekkolan itse rakentama observatorio.

Siellä mies istuu pimeinä syys- ja talvipakkasiltoina ja katsoo kaukaisuuteen. Eikä vain katso, vaan myös kuvaa.

Pekkola harrastaa tähtikuvaamista uteliaisuudesta ja halusta oppia uutta. Lisäksi harrastuksessa kiehtoo sen vaikeus: onnistunut kuva on monien seikkojen summa. Taivaan pitää olla selkeä, valoitusaikojen kunnossa ja laskujen osua kohdalleen.

– Monista kuvista tulee susia, mutta sitten kun onnistuu, onnistumisen ilo on suuri.

Erikoiset tapahtumat eivät innosta

Pekkola ei ole niitä, jotka innostuvat tähtitaivaan erikoisista tapahtumista. Esimerkiksi taannoinen Venuksen kulku Auringon edestä ei saanut miehen sukkia pyörimään jaloissa.

Sen sijaan kuunpimennys on hänestä hieno. Hän on kuvannut Kuun vaiheet yhdelle ruudulle eli siten, että samassa valokuvassa näkyy monta Kuuta pimennyksen eri aikoina.

-!Myös Orionin kaasusumu on hiton hieno ja nätti. Sen kuvaaminenkin on helppoa, Pekkola sanoo.

Tähtikuvaaja ei oikestaan kuvaa tähtiä.

– Tähdet ovat pelkkiä pisteitä. Ei niiden kuvaamisessa ole järkeä.

Pekkola kuvaakin kohteita: galakseja, isoja tähtirykelmiä ja sumua eli ”tähtienvälistä mössöä”.

Kaikki alkoi Halleyn komeetasta

Miehen harrastus alkoi vuonna 1986, kun maailman katseet kääntyivät kohti Auringon läheltä kiitävää Halleyn komeettaa.

– Mitä enemmän pälyilin Halleytä, sitä enemmän se alkoi kiinnostaa. Sitten halusin nähdä, mitä muuta taivaalta löytyy. Pian kohteiden näkeminen ei enää riittänyt, vaan niitä piti myös kuvata, luontokuvaamistakin pitkään harrastanut Pekkola sanoo.

Pekkolan mukaan tähtikuvaaminen on valokuvauksen vaikein muoto. Digikameralla kuvaaminen olisi helpompaa, mutta mies ottaa kuvansa filmille.

– On kiinnostavaa kuvata kohteita, joita ei aina näe edes kaukoputkella. Pitää ymmärtää, mitä kuvaa ja tietää, missä kohde on.

Kaksi tai kolme kuvaa yössä

Yhdessä yössä voi ottaa vain kaksi tai kolme kuvaa, sillä valotusajat ovat pitkiä. Yhden kuvan ottamiseen menee vähintään 20 minuuttia, jopa tunti.

Valmistautuminenkin vie aikansa.

Kuvien ottamisen välillä Pekkola käy sisällä keittämässä kahvit.

Taajamassa katuvalot haittaavat näkymää taivaalle, joten toisinaan hän pakkaa putkensa ja painuu pilkkopimeään korpeen.

– Ei tämä aina mielekästä ole, sillä toisinaan joutuu istumaan tunti tolkulla niska vääränä pakkasessa. Pitäisi olla pirunmoinen palkka, jos tätä tekisi työkseen.

Sairasta suunnitella matkoja Marsiin

Kun istuu yksin yöllä pimeässä ja tuijottaa valovuosien päässä oleviin kohteisiin, voi mielessä alkaa liikkua kaikenlaista.

Pekkola on oppinut ymmärtämään, että ihminen ei ole maailmankaikkeudessa yhtään mitään. Ei kusiaispesä, ei kusiainen eikä edes sen jalka.

– Me olemme avuttomia, onnettomia ja aivan yksin. Jos jotain olen oppinut, niin suhteellisuudentajua.

Ismo Pekkolan mielestä on sairasta suunnitella matkoja Marsiin, sillä ”siellä ei ole meille mitään”.

– Panisivat Marsin-matkojen suunnitteluun käytetyn rahan mieluummin tämän planeetan hyväksi.

Päivän lehti

3.4.2020