Uutiset

Ohjattu koeajo - kahden unelman täyttymys

Ratin takana istuu henkilö, jolle vaihde numero viisi on aina iloinen yllätys. Pimeys ja huonot kelit edustavat hänelle painajaisten perusaineksia, ja töppäyksettömän ajomatkan jälkeen hän päästää helpotuksen huokauksen. Omaa autoa hänellä ei ole koskaan ollut eikä todennäköisesti tule koskaan olemaan. Tänään hän kuitenkin ohjaa kalleinta ikinä ajamaansa autoa, yli 30 000 euroa maksavaa Fordia (ei maksettu mainos).

Pelkääjän paikalla istuu henkilö, joka on aloittanut ajamisen nelivuotiaana. Moottoriurheilun ammattilainen on paistatellut lehtien urheilupalstoilla milloin minkäkin lajin voittajana.

Tilanteen nimi on ohjattu koeajo.

Tosin sillä pienellä erotuksella, että aidossa tilanteessa kuski esittäisi teräviä kysymyksiä mahdollisesti tulevan autonsa ominaisuuksista ja Mikko Lempinen vastaisi niihin asiantuntevasti.

Nastaa!

Toimittajan kyvyttömyys tekniseen keskusteluun heivaa jutustelun omille raiteilleen. Väliäkö tuolla. Kuiva moottoritie rullaa lujaa alla, aurinko paistaa ajoittain ja radio puskee tutusti huonoa musiikkia. Pyhimys-Volvo ja omat levyt tekisivät tilanteesta täydellisen, vaan hyvä näinkin.

Lempinen taas osoittautuu mieheksi, joka rakastaa moottoreita ja autoja ja on unelma-ammatissaan saadessaan olla autoissa ja puhua niistä.

Yhteisen puolituntisen jälkeen kätellään tyytyväisinä, eikä kuskin mieltä paina autokauppiaalle livautettu valkoinen valhe palata asiaan pankinjohtajan tapaamisen jälkeen.

Ilman paineita…

Mikko Lempinen, Harri Pöntinen ja Riku Tahko ovat liikenneopettajia ja muutaman automerkin ”jälkimarkkinoijia”. He eivät ole autokauppiaita, vaan itsenäisiä yrittäjiä, jotka maahantuojien laskuun kiertävät Suomea ja tekevät sen mihin autokauppiailla ei ole aikaa: esittelevät autojen ominaisuuksia ajon aikana.

– Homma vapautuu, kun asiakas kuulee, että olemme automyyjien ulkopuolinen ryhmä. Ihan kuin tiiliskivet tippuisivat harteilta. Asiakkaalla ei ole ostopakkoa, ja hän pääsee kokeilemaan autoa, joka kiinnostaa, kertoo Lempinen kuuden vuoden työkokemuksella.

Koeajattajat viettävät yleensä paikkakunnalla kaksi päivää. Siinä ajassa kolmikon viereen ehtii 50-100 koekuskia.

– Emme ole merkkiuskollisia, emmekä turhaan kehuskele autoja. Kerromme perusasiat. Jos vastaan tulee teknisempiä kysymyksiä, niin ohjaamme asiakkaan koeajon jälkeen automyyjän juttusille.

Koeajoryhmän elämä on kiertolaisen elämää. Lempinen muistelee lähteneensä liikkeelle marraskuussa ja pääsevänsä kesälaitumille toukokuun lopussa. Työmaana on lähes koko maa: Kotkasta Ouluun ja Kokkolasta Joensuuhun.

– Sokos-hotellit ovat tulleet aika tutuiksi, virnistää Lempinen.

Vaikka kolmikko on joillakin paikkakunnalla käsite, koeajamisen mahdollistava ja odotettu porukka, on ohjattuun koeajoon osallistuminen harvalle silkkaa ajanvietettä.

– Sanoisin, että yli 50 prosenttia on tosiostajia. Se on paljon, sanoo Lempinen.

… ja hirmuisten paineiden alla

Koeajohetkellä kuskin ja autoasiantuntijan ei tarvitse piitata rahasta, mutta Pöntinen ei lähde kieltämään, etteikö kuvion takana olisi raadollinen kilpailu. Ja että koeajoilla haetaan lisämyyntiä, totta kai.

– Kilpailu on mennyt niin kovaksi, että yksittäiset myyjät järjestävät asiakkailleen omia asiakasiltoja. Ja plokkiutuminen on vahvaa. Merkit yhdistyvät. Sitroenia, Peugeutia ja Toyotaa ruvetaan tekemään Tshekeissä samassa tehtaassa. Ruokakauppakaan ei ole yhtä rajua. Tämä on tappohommaa. Mutta hienoa, jos autoista tykkää, sanoo Pöntinen ja näyttää tykkäävän.